Anonyymi

Ero sivun ”Tampereen Versot” versioiden välillä

PartioWikistä

Tampereen Versot (näytä wikiteksti)

Versio 31. tammikuuta 2013 kello 11.59

14 282 merkkiä lisätty ,  11 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 49: Rivi 49:
Leiriläiset asuivat luhdeissa ja vanhassa koulurakennuksessa. Telttoja kuitenkin
Leiriläiset asuivat luhdeissa ja vanhassa koulurakennuksessa. Telttoja kuitenkin
suunniteltiin ja neulottiin itse samoinkuin partiopukujakin. Vielä samana syksynä
suunniteltiin ja neulottiin itse samoinkuin partiopukujakin. Vielä samana syksynä
järjestettiin 10.–l1.8. yhteinen viikonloppuleiri Nokialla Vihnusjärven itäpäässä
järjestettiin 10.–11.8. yhteinen viikonloppuleiri Nokialla Vihnusjärven itäpäässä
nykyisen Pv:n Kuljetusvälinevarikon alueella. Tällä leirillä asuttiinkin sitten jo
nykyisen Pv:n Kuljetusvälinevarikon alueella. Tällä leirillä asuttiinkin sitten jo
näissä uutukaisissa teltoissa. Pukuna lippukunnalla oli sininen partiopuku ja beigevärinen
näissä uutukaisissa teltoissa. Pukuna lippukunnalla oli sininen partiopuku ja beigevärinen
Rivi 65: Rivi 65:
(SPTL) jäseneksi 1.2.1930. Samana päivänä hyväksyttiin myöskin Poika-Versot
(SPTL) jäseneksi 1.2.1930. Samana päivänä hyväksyttiin myöskin Poika-Versot
Suomen Partiopoikaliiton (SPPL) jäseneksi johtajanaan Aarno Haapalinna.
Suomen Partiopoikaliiton (SPPL) jäseneksi johtajanaan Aarno Haapalinna.
'''Toiminta alkaa ja vakiintuu'''
Tästä vasta alkoi varsinainen partiotyön herääminen lippukunnissa. Nythän oli
käytettävissä liittojen yhdenmukaiset viralliset ohjeet samoin kuin jäsenkirjat,
johtajakurssit, puvut ja merkit. Partiopuvun väri muuttui ruskeaksi ja Tyttö-Versot
ryhtyivät käyttämään SPTL:n sinivihreää kaulahuivia. Lippukunnat saivat omat
lippunsa, jotka piirinjohtaja rovasti Leo R. Böök vihki tarkoitukseensa Vapaakirkossa
12.4.1930 järjestetyssä juhlassa.
Valtavalla innostuksella pureuduttiin luokka- ja taitomerkkisuorituksiin sekä
tehtiin retkiä kaupungin lähimaastoon. Lippukunnissa aloitettiin tonttu- ja sudenpentutoiminta
7–11 -vuotiaille. Tyttö-Versot järjestivät ensimmäisen oman kesäleirinsä
1930 Kangasalan Neulaniemessä kun taas Poika-Versot osallistuivat
SPPL:n Suurleirille Kangasalla sekä partiopoika- että sudenpentuosastollaan. Ensimmäisen,
“sen kaikkein parhaan”, oman lippukuntaleirinsä Poika-Versot kokivat
kesällä 1931 Pirkkalan pappilan Hevossaaressa Aaro Halosen hienosti vetämänä.
Lippukunnissa aloitettiin tarpoja- ja vaeltajatyö 18-vuotiaille ilman yläikärajaa.
Sisätoiminnan suurimpana vaikeutena molemmilla lippukunnilla olivat heikot
toimitilat, sillä vanhan Vapaakirkon “pikkusali” ei juuri ollut vapaana kuin lippukuntakokouksia
varten ja varsinainen kirkkosali joulu- ym. juhlia varten. Poika-
Versojen vartioita kokoontui E. Haapalinna Oy:n liiketilojen kellareissa: ainakin
Karhu-apteekin, Kymmenenmiehen talon ja Hämeenkatu 29:n kellarit olivat ajoittain
käytössä. Kettu-vartiolla oli oma kolonsa vanhan postitalon onkaloissa. Vuonna
1931 lippukunta sai vuokratuksi Maariankatu 38:sta suurehkon alakertahuoneen,
jossa oli oma sisäänkäynti. Samoihin aikoihin pääsivät Tyttö-Versotkin oman katon
alle: lippukunnan johtajat omalla kustannuksellaan vuokrasivat ja sisustivat
alakertayksiön, keittiön ja kamarin, Hallituskatu 23:sta. Omat toimitilat vakiinnuttivat
toimintaa, ja vartioita voitiin lisätä niin, että joka ainut ilta olivat tilat käytös5
sä. Poika-Versot saivat sudenpentujensa käyttöön luolan (holvatun kellarin) myös
Tuomiokirkonkatu 34:stä. Työ laajeni lisäksi Epilään, jossa Tyttö-Versoilla oli
ajoittain oma joukkuekin ja pojilla ainakin vartio. Nämä kokoontuivat Sahanterä
Oy:n tiloissa.
Kun NMKY:n partiolaiset keväällä 1932 erosivat SPPL:stä, tiedusteltiin, olisiko
muodostettu NMKY:n partioliitto halukas ottamaan Helsingin ja Tampereen
sekä Turun vapaakirkolliset poikalippukunnat liittoonsa. Myönteisen vastauksen
saatuaan Poika-Versot erosivat SPPL:stä ja liittyivät perustettuun NMKY:n ja
Seurakuntien Partioliittoon (Siniset Partiopojat). Tähän liiton muutokseen oli suurimpana
ja tärkeimpänä syynä se, että katsottiin sinisten huolehtivan johtajiensa
koulutuksesta ja kasvatuksesta kristillistä toimintaa pääasiana pitäen. Käytännössä
pojilla oli taas edessä uuden partiopuseron – jälleen sinisen – hankkiminen. Tässä
yhteydessä lippukunta ryhtyi käyttämään myös sinistä kaulahuivia, jossa oli valkoinen
reunus (ns.Suomen edustushuivi).
Toisin kuin nykyään järjestettiin lippukunnissa koko lippukunnan kokous miltei
kuukausittain, jolloin niissä usein vieraili mm. seurakunnan pastori. Näin voitiin
yhteys taustayhteisöön säilyttää, vaikka kokoonnuttiinkin eri kohteissa. Lisäksi
ainakin Poika-Versot pitivät vuosikausia Maariankadulla sunnuntaiaamuisin
aamuvartioita. Usein vasta sen jälkeen lähdettiin retkelle ladulta, joka aukeni
Pyynikille aivan kerhohuoneen oven edestä.
Poika-Versot ryhtyivät 1932 täysin johtajien ja poikien omin voimin rakentamaan
Pirkkalan Pulkajärvelle retkikämppää. Rakennus oli lautarakenteinen, ja
hanke loi puitteet monen vuoden innokkaaseen työhön varttuneemmille pojille ja
vaeltajille. Maja saatiin asuttavaan kuntoon vuoden 1934 aikana, joskin saunapuolen
valmistumiseen kului vielä vuosia.
Molempien lippukuntien yhteisvoimin järjestettiin kesällä 1935 Nokialla Luotosaaressa
Vapaakirkon varhaisnuorisoliiton valtakunnallinen leiri. Leirin vahvuus
oli n. 60. Samanlainen leiri järjestettiin myös kesällä 1939 Karkussa Hiedan vuolteen
rannalla.Viimemainittua leiriä, jonka vahvuus oli n. 100 henkeä, synkensi jo
uhkaava suursodan vaara. Lippukuntien toiminta lienee ollut suurimmillaan noin
sata tyttöä ja sata poikaa vuosina 1936–1938.
'''Toiminta vaikeutuu ja keskeytyy'''
Lippukunnanjohtaja Aino Pehu-Lehtonen erosi Tyttö-Versojen johdosta v. 1938,
jolloin vanhimmisto valitsi hänen tilalleen rouva Kaisa Rimpelän. Hän oli lippukunnanjohtajana
1938–1939. Myöhemmin sota-aikana toimi Tyttö-Versojen johtajana
Mirjami Haapalinna (lpkj 1942–45). Vuoden 1938 aikana muuttivat Tyttö-
Versot SPTL:stä Sinisiin Tyttöihin pääasiassa samasta syystä kuin pojat vaihtaessaan
liittoa 1932.
Syksyllä 1939 annettu YH-kutsu ja sitä seurannut talvisota sekä edelleen jatkosota
veivät Poika-Versojen johtajiston toisiin tehtäviin, mutta vartionjohtajavoimin
pidettiin toimintaa vireillä pari vuotta. Kun sitten heidänkin vuoronsa tuli astua
isänmaataan puolustamaan, pääsi lippukunnan toiminta kutakuinkin sammumaan.
Talvisodan aikana tuhoutui kaupungin pommituksissa sudenpentujen käytössä
ollut luola Tuomiokirkonkatu 34:ssä. Sotaa seurannut asuntopula johti siihen, että
lippukunnan kerhohuone Maariankatu 38:ssa otettiin huoneenvuokralautakunnan
toimesta asuntotarkoituksiin. Raskas menetys lippukunnalle oli myös se, että Pulkajärven
maja paloi tai poltettiin sotatoimien vuoksi talvella 1942. Samat vaikeudet olivat näinä vuosina myös Tyttö-Versojen osana.
Sota-aikojen kaikkinaisen toiminnan muuttanut elämä tyrehdytti hiljalleen lippukunnan työn.
Vuonna 1946 nähtiin Aino Pehu-Lehtonen jälleen Tyttö-Versojen lippukunnanjohtajana.
Saman vuoden kesällä osallistuttiin piirin leirille Kangasalla. Vuosina
1947, -48 ja -50 pidettiin Kangasalan Sammalistossa yhteinen leiri lippukunta
Tammeron kanssa. Hallituskatu 23:ssa tyttöjen työ jatkui, mutta nyt kun kaikkinainen
koulutus oli aloitettava alusta ja uusista tytöistä, meni vuosia, ennen kuin
työssä päästiin näyttävämmin esille. Työ tehostui oikeastaan vasta sen jälkeen kun
uusi Vapaakirkko valmistui syksyllä 1954 ja Tyttö-Versot saivat sieltä oman nimikkohuoneensa
sekä tarvittaessa runsaasti muutakin toimintatilaa.
Vuonna 1962 tuli johtajaksi Ester Simonen os.Inkeroinen. Hänen aikanaan
aloitettiin v. 1963 sisupartiointi yhdessä pelastusarmeijan Tammer-Tyttöjen kanssa.
Vuonna 1965 perustettiin Äitivartio. Lippukunta järjesti toimintaa myös orpokoti
Toivontuvan ja Santalan kansanopiston hyväksi. Muutama vuosi tehtiin tonttutyötä
myös Kalevassa. Edit Kannisto perusti lippukuntaan nokkahuiluyhtyeen. Lippukunnan
vanhempainneuvosto uusi lippukunnan lipun 1957. Vuodesta 1960 alkaen
on osallistuttu versolippukuntien Hiljaisille Päiville pääsiäisenä sekä Pyhäinmiesten
päivän tietämissä yleensä pidetyille versojen johtajapäiville. Matkat on
pyritty järjestämään yhteiskuljetuksena Poika-Versojen kanssa. Omien lippukuntaleirien
ohella on osallistuttu versolippukuntien yhteisille leireille. Partiotyttöjärjestön
sääntöjen mukaan lippukunta merkittiin yhdistysrekisteriin v. 1966 nimellä
Tampereen Tyttö-Versot ry. Tyttö-Versot ovat toimintavuosiensa aikana julkaisseet
monia eri lehtiä. Näistä mainittakoon mm. 1960-luvulla ilmestynyt Verso ja Pupuvartion
Pilkahdus Pupulaan. Lippukunta on myös toimittanut Toivontupa-lehteä.
Versojen 40-vuotisjuhlaleirin lehti Styrpuuri oli Tyttö-Versojen toimittama. Lippukunta
on myös toimittanut muutaman numeron Versoviestiä sekä Versotytöt-lehteä.
Lippukunnan 30- ja 40-vuotisjuhlat järjestettiin yhdessä veljeslippukunnan kanssa.
1970-luvulla työ laajeni myös Tesomalle.
Poika-Versojen toiminnan viriäminen sota-ajan jälkeen vei aikaa samoin kuin
tytöillä. “Vanhat parrat”, jotkut entiset pojat, kokoontuivat perheineen toistensa
kodeissa. Syksyllä 1946 aloitettiin varovasti työ poikien parissa. Kesällä 1947 pidettiin
yhteinen leiri Nokian Pirkan Poikien kanssa Pirkkalan Uittamonniemellä.
Pirkan Pojista oli mukana kolme vartiota ja Poika-Versoista yksi vartio sekä leirin
johto. Leirin yhteydessä oli myös entisten Poika-Versojen perheitten muodostama
perheleiri.Tämä oli erittäin mielenkiintoinen leirikokemus: nuorin leiriläinen oli
kuuden kuukauden ja vanhin 60-vuoden ikäinen. Lippukunnan toimintaa haittasi
erittäin pahasti toimitilojen puute, kunnes v. 1950 saatiin vuokratuksi pienehköt
tilat Hämeenpuisto 8:n väestösuojasta. Näin pääsi kuitenkin yksi vartio kerrallaan
kokoontumaan, ja siitähän asia saatiin alulle. Toivontuvan tiloissa Pispalanharjulla
kokoontui kolkkaparvi, ja siellä sai alkunsa lippukunnan sotien jälkeisen ajan ehkä
nimekkäin vartio Karhut. Uusi Vapaakirkko tarjosi v.1954 ajanmukaiset tilat myös
Poika-Versoille. Tämä antoi tietenkin heti uutta intoa poikajoukkoon. Saatiin uutta
ja pätevää johtaja-apua etenkin kolkkien johtoon. Vuosina 1957–61 toimi lippukunnassa
oma torviseitsikko Tauno Latvan johdolla. Sittemmin soittajat siirtyivät
seurakunnan nuorten soittajiin. Edit Kanniston johdolla toimi erittäin virkeästi
kolkkapoikien nokkahuilu yhtye vuosina 1960–1965. Se soitteli omissa ja myös
ulkopuolisten juhlatilaisuuksissa sekä esiintyi sairaaloissa ja vanhainkodeissa.
Viisikymmenluvulta alkaen on järjestetty vartioitten välinen Maaliskuun Maastokilpa
milloin ilta-, milloin päiväkilpailuna, kuusikymmenluvulta ovat myös Tyttö-
Versojen vartiot olleet hyvällä menestyksellä mukana. Mikkelinpäivänä on yleensä
otettu osaa seurakunnan jumalanpalvelukseen ja sen jälkeen osallistuttu tyttöjen
järjestämään Tampere-kilpaan, ajankohtahan aina sattuu Tamperepäivän kohdalle.
Molempien lippukuntien vartiot ovat osallistuneet myös piirien partiotaitokilpailuihin
sekä Tampereen partiolaisten Yrjönviestiin.
Poika-Versot saivat 30-vuotisjuhlaansa uuden lipun, jonka suunnitteli taidegraafikko
Kalle Lehtonen. Lippu vihittiin Vapaakirkossa 27.1.59. Vihkimisen suoritti
jälleen rovasti Leo R. Böök. Tammikuun 31. päivänä 1959 vietettiin lippukuntiemme
yhteistä 30-vuotisjuhlaa. Juhlinnan yhteydessä esittivät “vanhatparrat”,
entiset Poika-Versot, lippukunnalle velvoittavan kehoituksen “rakentakaa uusi retkeilymaja
palanutta Pulkajärven majaa korvaamaan”. Kehoitusta oli ruvettava
noudattamaan. Silloiselta J.W. Enqvist Oy:ltä saatiin 30 vuoden sopimuksin vuokratuksi
0,7 ha:n tontti Kangasalan Matalajärven rannalta. Vielä samana talvena
ostettiin Hjortin talon (Hämeenkatu 31) purkuulta muutama autokuormallinen vanhaa
kunnon hirttä ja ajettiin talvikelien jatkuessa Paalijärven rantaan noin 4 km
päähän suunnitellusta rakennuspaikasta. Rakennusmestari Kauko Kotiranta ryhtyi
laatimaan majan piirustuksia. Kesän ja syyskesän talkoissa hirret sitten veneillä
vetäen uitettiin lauttoina Paalijärven ja Matalajärven kautta tontille ja kiskottiin
kuivamaan. Samoin ajettiin perustuksiin tarvittava sora ja sementti säkeissä Paalijärven
rantaan, jonne tie silloin loppui, ja siitä soutaen edelleen. Se oli talkoitten
kesä, mutta siitä huolimatta ehdittiin pitää 7-päiväinen kesäleirikin Intin Kurjenniemessä,
jossa oli mukana 20 partiopoikaa ja 10 kolkkaa. Syksyllä 13. lokakuuta
eli tasan 20 vuotta YH:n alkamisesta, kun veteraanit viettivät kaupungissa 20 v.
juhliaan, alkoivat Poika-Versot uuden retkikämpän ensimmäisten betonipylväiden
valun.Talkoot olivat raskaat sille nuorelle joukolle joka innolla oli mukana. Neljä
johtajaa oli poissa työstä asevelvollisuuden takia, mutta iloisin mielin uurastettiin,
sillä nythän rakennettiin omaa kämppää. Kun sitten talven ensilumet peittivät Matalajärven
tienoot, oli majan perustus valmiina. Hiljaisena nousi pojan mielessä
rukous, “kunpa lippukunta saisi nyt niin paljon varoja, että ensi keväänä noiden
perustusten päälle nousisi hirsikerta toisensa jälkeen ja oma tupa valmistuisi”.
Aikaisemmasta rakentamisesta viisastuneena lippukunta päätti antaa rakennustyön
nyt ammattimaisen rakennustyöryhmän tehtäväksi avaimet käteen-urakkana. Urakan
hinta oli 410.000 markkaa rakentajan tuodessa itse kaiken puuttuvan materiaalin.
Kauko Kotirannan myötävaikutuksella ja valvonnassa kämppä valmistuikin
kevään myötä. Kesä-heinäkuun vaihteessa alueella järjestetty työleiri siisti ympäristöä,
rakensi makuulaverit sekä pyöreistä hirsistä latotyyppisen piharakennuksen.
Maja vihittiin käyttöön 70 vieraan läsnäollessa kauniina syksyisenä sunnuntaina
25.9.1960. Vieraat samoin kuin omakin väki olivat ihastuneita sopusuhtaiseen hirsikämppään,
joka kauniissa hongikossa toivotti heidät tervetulleiksi. Kuinkahan
moni heistä olisi uskonut, että piharakennuksen huopakattorullat nauloineen olivat
vielä edellisen yön maanneet järven pohjassa Matalajärven ja Paalijärven välisessä
salmessa, jonne vene oli onnettomuudeksi edellisen illan hämärissä vajonnut ja
josta niitä vasta aamun valjetessa päästiin sukeltelemaan ylös! Sitä reippaammin
paukkuivat sitten vasarat katolla ennen vieraiden saapumista. Rakennus pystyttiin
urakoimaan Tampereen Säästöpankin lippukunnanjohtajalle myöntämän henkilökohtaisen
400.000 markan lainan turvin. Maja on varmasti vastannut siihen asetettuja toiveita,
se on ollut vuosittain kymmenien retkien kohde ja talvi- sekä kesäleirien
tukikohta. Myös Tyttö-Versot ovat varsin runsaasti käyttäneet sitä retkikohteenaan.
Tytöillä on ollut myös oma maja haaveensa, ja he saivatkin muutamaksi
vuodeksi vuokratuksi Matalajärven rannalla sijaitsevan, silloin käyttämättä
jääneen, J.W. Enqvist Oy:n tukkikämpän, mutta ikävä kyllä vuokrasuhde pääsi
sitten raukeamaan.
Vuonna 1971 aloitettiin työ Tesomalla seurakunnan vuokraamassa kellarihuoneessa
Kohmankaaressa. Tästä alkaen on lippukuntien työ jatkunut sekä Tesomalla
että keskikaupungilla. Syksyisten valtakunnallisten raittiusviikkojen aikana ovat
lippukunnat järjestäneet vuosittain raittiusaiheisia juhlia. Leirien ohjelmaan on
jatkuvasti sisällytetty myös raittiusasiaa palvelevaa tietoutta.
==Lippukunnanjohtajat==
==Lippukunnanjohtajat==


SeppoSamuel
34

muokkausta

Noudettu kohteesta ”http://fi.scoutwiki.org/Toiminnot:MobileDiff/67961”
Evästeet auttavat palvelujemme toteuttamisessa. Käyttämällä palvelujamme hyväksyt evästeiden käytön.