Ero sivun ”Väiski” versioiden välillä

PartioWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rivi 61: Rivi 61:
Kuva:Jamb07fincontlogo.gif|Suomen Jamboreejoukkue 2007  
Kuva:Jamb07fincontlogo.gif|Suomen Jamboreejoukkue 2007  
Kuva:Parkvaiski.jpg|[[Gilwell Park]]iin kesällä [[2007]] jätetty muisto Suomesta.
Kuva:Parkvaiski.jpg|[[Gilwell Park]]iin kesällä [[2007]] jätetty muisto Suomesta.
Kuva:Mahti2006.gif|Salpausselän Partiolaisten piirileiri [[Mahti 2006]].
</gallery>
</gallery>
{{-}}
{{-}}

Versio 30. lokakuuta 2008 kello 18.28

Tämä artikkeli käsittelee päähinettä.
Väiskipäiset partiopojat Karjalasta tapaamassa marsalkka Mannerheimia kesällä 1937. Edessäolevilla on 'edustusväiskit', taustalla ilmeisesti Karjalan väreillä varustetut.
Edustusasuun kuuluva väiski.

Väiski on perinteinen suomalainen päähine, kalottilakki. Se on ommeltu ohuesta sinisestä puuvillakankaasta tai talviväiski neulottu villasekoitelangasta. Lakissa on neljä kiilaa, saumojen peitteenä edestä taakse ja sivulta toiselle kulkee valkoinen 12 mm leveä raita. Raidat muodostavat valkoisen ristin, joka leikkaa päälaella. Myös päähineen reunaa kiertää valkoinen raita.

Historia

Kansallistunteisen 1920-luvun alussa keskusteltiin miten partiossa voitaisiin edistää kalevalaisuutta ja sopiiko "Etelä-Afrikan ratsupoliisien puku" pohjoisen asukkaalle. Helsingin Metsänkävijöiden johtaja, taidemaalari Ilmari "Iso-Hukka" Vainio ehdotti, että käyttöön otetaan "Väinämöis-lakki", kalottilakki, joka "muinaissuomalaisena soveltuu partioasuun kuin valettu, se uhoo metsänkävijäin ja korvenraatajain tunnelmaa ja henkeä." Perusteluiksi hän mainitsi edelleen, että "se on kevyt, erinomainen leirilakki kuumalla säällä ja kätevä pitää päässä suojana kosteudelta ja vedolta teltassa nukuttaessa." Väritys haettiin kansallistunteen vahvistamiseksi Suomen uudesta sinivalkoisesta lipusta. Väinämöisen lakki määriteltiin poikien leiripäähineeksi.


Lakin käyttö yleistyi nopeasti. Lippukunnat valmistivat omia Väinämöisen lakkeja, joissa lakin väritys noudatti lippukunnan tunnusvärejä. Sovittiin kuitenkin, että ulkomailla ja edustusasun kanssa käytetään vain sinivalkoista (sininen pohja, valkoiset nauhat) kalottilakkia.

Väiski-versioita

Väiskistä on olemassa useita versioita. Historiallisia lippukuntaväiskejä, jotka Sininen kirja tunnusti virallisiksi väiskeiksi, on Toimen Pojilla ja Vaasan Metsäveikoilla.

Toisenlainen väiski- käytäntö on Limingan Niittykärpillä: heillä "perusväiskiä" pitävät vain vartio-osaston ulkopuoliset partiolaiset (johtajat, sudenpennut). Vartio-osastoon kuuluvat on jaettu joukkueisiin, jotka puolestaan tunnistaa toisistaan poikkeavista kalottilakeista.


Väiskipipo

Vuonna 2006 Suomen Partiolaiset uudistivat partioasua. Tässä yhteydessä lanseerattiin myös trikookankainen väiskipipo. Nuorekkaan päähineen sininen väri on tummempi kuin oikeassa väiskissä, eikä siinä ole valkeaa reunusta. Pipon ja muut uudet vaatteet suunnitteli vaatesuunnittelija Anna-Kaisa Huttunen. Pipoa myydään partiokaupoissa.


Talviväiski

Talviväiski on partiolaisen päähine talvella. Joillakin leireillä talviväiskiä on käytetty myös yhtenäisenä leiriasusteena. Mm. Varsinais-Suomen Partiopiirin talvipiirileiri TulenTaigalla osallistumismaksuun kuului talviväiski ja väiskiin tehty tietynvärinen tupsu toimi alaleirien tunnuksina.

Talviväiski on muodoltaan kudottu kalotti, jossa on valkoinen suorakulmainen risti päälaen yli. Kalottiosaan liittyvä 15–17 cm leveä valkoinen reunus laskostetaan sisäänpäin kolminkertaiseksi noin viisi senttimetriä leveäksi reunukseksi. Päähine on otettu ensi kerran koekäyttöön vuonna 1960.

Väiski - suomalaisen partion symboli

Väiski esiintyy monessa yhteydessä suomalaisen partion symbolina. Esimerkiksi monissa kesäleirien merkeissä on kuvattuna väiski. Alla muutamia esimerkkejä.

Väiskeistä tunnistaa suomalaiset partiolaiset maailmalla. Myös vuoden 2007 Maailmanjamboreella ne näkyivät viestimissä. Englannin kruunuprinssi William tapaa suomalaisia partiolaisia.