Ero sivun ”Vaellusteltta” versioiden välillä
(kaikenlaista) |
p (kp) |
||
| Rivi 65: | Rivi 65: | ||
=Vaellusteltan osat= | =Vaellusteltan osat= | ||
Vaellusteltoissa on yleensä kaksi kerrosta: pääli- ja sisäteltta. ''Pääliteltta'' on vedenkestävä. Materiaalin vedenpitävyys mainitaan usein vesipilarin korkeutena. Vettähylkivä kangas kestää 300 – 500 mm:n vesipilarin ja vedenpitävä kangas kestää 1 300 mm:n vesipatsaan. Päälitelttaan on kiinnitetty teltan ''kiinnitysnarut'' ja ''tuuletusaukot''. Pääliteltan väri on usein joko maastonvihreä tai jokin huomioväri kuten punainen tai keltainen. Huomiovärinen teltta on turvallisuustekijä | Vaellusteltoissa on yleensä kaksi kerrosta: pääli- ja sisäteltta. ''Pääliteltta'' on vedenkestävä. Materiaalin vedenpitävyys mainitaan usein vesipilarin korkeutena. Vettähylkivä kangas kestää 300 – 500 mm:n vesipilarin ja vedenpitävä kangas kestää 1 300 mm:n vesipatsaan. Päälitelttaan on kiinnitetty teltan ''kiinnitysnarut'' ja ''tuuletusaukot''. Pääliteltan väri on usein joko maastonvihreä tai jokin huomioväri kuten punainen tai keltainen. Huomiovärinen teltta on turvallisuustekijä — punainen teltta on helpompi löytää erämaasta. Heijastavat kiinnitysnarutkin ovat turvallisuuden kannalta olennaisia: huomiovärisiin telttanaruihin ei kopastu yhtä herkästi kuin huomaamattomiin. | ||
Sisäteltan ja ulkoteltan väliin jäävä alue – eteistila eli ''absidi'' – on varusteille tarkoitettu. Eteistilassa voi säilyttää kengät, rinkat ja huonolla säällä myös valmistaa ruokaa. ''Sisäteltta'' on vetoketjuilla suljettavissa täysin umpinaiseksi. Sisäteltta ei pidä | Sisäteltan ja ulkoteltan väliin jäävä alue – eteistila eli ''absidi'' – on varusteille tarkoitettu. Eteistilassa voi säilyttää kengät, rinkat ja huonolla säällä myös valmistaa ruokaa. ''Sisäteltta'' on vetoketjuilla suljettavissa täysin umpinaiseksi. Sisäteltta, toisin kuin pääliteltta, ei pidä vettä. Osa sisäteltasta on usein ''hyttysverkkoa'', jotta ilma vaihtuu paremmin. Teltan hengittävyys on tärkeää, jotta nukkujat eivät kylmällä ilmalla kastu kondenssivedestä. Nukkujien tuottama lämpö ja hengityksen vesihöyry tiivistyy sisätelttaan jopa pisaroiksi, ellei teltan tuuletus ole kunnossa. Vaellusteltan kaikki tuuletusaukot kannattaa pitää auki. Sisäteltassa on vedenpitävä ''pohja'' estämässä maasta nousevaa kosteutta. Sisätelttaan voi olla kiinnitetty myös ''taskuja'' pienille tavaroille tai ''kiinnityslenkkejä'' esimerkiksi telttavalolle tai pyykkinarulle. Mitään painavaa ei kuitenkaan kannata kiinnittää telttakankaaseen, koska kankaaseen muodostuvat rypyt heikentävät teltan vedenpitävyyttä. | ||
Vaellusteltan runko muodostuu kevyestä metallista, yleensä alumiinista, valmistetuista ''telttakepeistä'' tai ''telttakaarista''. Halvemmissa teltoissa telttakepit voivat olla myös lasikuitua. Vaativiin oloihin kannattaa valita teltta, jossa teltan runko kiinnitetään päälitelttaan. Tällöin voi ensin pystyttää vedenpitävän suojan ja ripustaa siihen sisäteltan, jolloin saa sisäteltan pysymään kuivana rankkasateessakin. Teltta, jonka kaaret pujotetaan sisätelttaan toimii erityisen hyvin aurinkoisilla ja kuivilla keleillä ilman päälikangastakin, tällöin teltassa ei tule niin kuuma ja kankaan ainoaksi tehtäväksi jää hyönteisten loitolla pitäminen. Tosin valoisuus varsinkin Lapin yöttömässä yössä voi aiheuttaa nukkumisvaikeuksia. | Vaellusteltan runko muodostuu kevyestä metallista, yleensä alumiinista, valmistetuista ''telttakepeistä'' tai ''telttakaarista''. Halvemmissa teltoissa telttakepit voivat olla myös lasikuitua. Vaativiin oloihin kannattaa valita teltta, jossa teltan runko kiinnitetään päälitelttaan. Tällöin voi ensin pystyttää vedenpitävän suojan ja ripustaa siihen sisäteltan, jolloin saa sisäteltan pysymään kuivana rankkasateessakin. Teltta, jonka kaaret pujotetaan sisätelttaan toimii erityisen hyvin aurinkoisilla ja kuivilla keleillä ilman päälikangastakin, tällöin teltassa ei tule niin kuuma ja kankaan ainoaksi tehtäväksi jää hyönteisten loitolla pitäminen. Tosin valoisuus varsinkin Lapin yöttömässä yössä voi aiheuttaa nukkumisvaikeuksia. | ||
Versio 29. elokuuta 2006 kello 18.02
| Vaellusteltta | |
| Koko | |
| Tilavuus: | 1-4 henkilöä |
| Halkaisija: | vaihtelee |
| Harjakorkeus: | vaihtelee |
| Räystäskorkeus: | vaihtelee |
| Paino: | n. 1,5-4 kg |
| Osat | |
| Kepit: | vaihtelee |
| Kiilat: | vaihtelee |
| Kangas: | usein pääli- ja sisäkangas |
| Kamiina: | ei ole |
| Alusta: | kuuluu mukaan |
| Valmistajia | |
| Halti | |
| Hilleberg | |
| Jack Wolfskin | |
| Marmot | |
| North Face | |
Vaellusteltta on kevyt ja kestävä teltta, joka on ensisijaisesti tarkoitettu mukana kannettavaksi vaelluksilla. Vaellusteltan valintaan vaikuttavat monet seikat. Niistä tärkein on omien retkeilytottumuksien tunteminen. Toisen hyvä teltta voi olla aivan vääränlainen toiselle. Kaikilla teltoilla ei voi lähteä turvallisesti kaikenlaisiin maastoihin ja kaikenlaisille retkille.
Tärkeimpiä kriteerejä teltan valinnassa/hankinnassa ovat:
- kestävyys ja suojaavuus
- sopivuus vaelluksen vuodenaikaan ja sääolosuhteisiin
- koko (yöpyjät mahtuvat telttaan)
- paino ja pieneen tilaan pakattavuus
- hinta-laatu-suhde
Vaellustelttoja on monenlaisia:
Kaikki vaellusteltat eivät sovellu talvivaelluksille ja siksi puhutaan joko kesä-, kolmen tai neljän vuodenajan teltoista. Ympärivuotiseen käyttöön tarkoitetuissa vaellusteltoissa tuuletus on järjestetty siten, että vaikka yöllä teltan alaosat peittyisivät lumeen, ei se vaikuta ilmankiertoon. Neljän vuodenajan teltoissa myös materiaali on usein vahvempaa, jotta teltta kestää myös arktisissa oloissa pakkasta ja puhuria. Vaativissa olosuhteissa teltta voi olla retkeilijän ainoa suoja sadetta ja kylmyyttä vastaan, joten teltan laatuun ja ominaisuuksiin kannattaa kiinnittää huomiota.
Osa teltoista on omillaan seisovia, eli pysyvät pystyssä ilman ainuttakaan maakiilaa. Tyypillisesti tälläisiä ovat puolipallon muotoinen kupoliteltta ja hieman monimutkaisemman muotoinen geodeettiteltta. Epäsymmetrisissä teltoissa tuulen suunnan huomiointi pystytysvaiheessa on erityisen tärkeää.
Vaellusteltan osat
Vaellusteltoissa on yleensä kaksi kerrosta: pääli- ja sisäteltta. Pääliteltta on vedenkestävä. Materiaalin vedenpitävyys mainitaan usein vesipilarin korkeutena. Vettähylkivä kangas kestää 300 – 500 mm:n vesipilarin ja vedenpitävä kangas kestää 1 300 mm:n vesipatsaan. Päälitelttaan on kiinnitetty teltan kiinnitysnarut ja tuuletusaukot. Pääliteltan väri on usein joko maastonvihreä tai jokin huomioväri kuten punainen tai keltainen. Huomiovärinen teltta on turvallisuustekijä — punainen teltta on helpompi löytää erämaasta. Heijastavat kiinnitysnarutkin ovat turvallisuuden kannalta olennaisia: huomiovärisiin telttanaruihin ei kopastu yhtä herkästi kuin huomaamattomiin.
Sisäteltan ja ulkoteltan väliin jäävä alue – eteistila eli absidi – on varusteille tarkoitettu. Eteistilassa voi säilyttää kengät, rinkat ja huonolla säällä myös valmistaa ruokaa. Sisäteltta on vetoketjuilla suljettavissa täysin umpinaiseksi. Sisäteltta, toisin kuin pääliteltta, ei pidä vettä. Osa sisäteltasta on usein hyttysverkkoa, jotta ilma vaihtuu paremmin. Teltan hengittävyys on tärkeää, jotta nukkujat eivät kylmällä ilmalla kastu kondenssivedestä. Nukkujien tuottama lämpö ja hengityksen vesihöyry tiivistyy sisätelttaan jopa pisaroiksi, ellei teltan tuuletus ole kunnossa. Vaellusteltan kaikki tuuletusaukot kannattaa pitää auki. Sisäteltassa on vedenpitävä pohja estämässä maasta nousevaa kosteutta. Sisätelttaan voi olla kiinnitetty myös taskuja pienille tavaroille tai kiinnityslenkkejä esimerkiksi telttavalolle tai pyykkinarulle. Mitään painavaa ei kuitenkaan kannata kiinnittää telttakankaaseen, koska kankaaseen muodostuvat rypyt heikentävät teltan vedenpitävyyttä.
Vaellusteltan runko muodostuu kevyestä metallista, yleensä alumiinista, valmistetuista telttakepeistä tai telttakaarista. Halvemmissa teltoissa telttakepit voivat olla myös lasikuitua. Vaativiin oloihin kannattaa valita teltta, jossa teltan runko kiinnitetään päälitelttaan. Tällöin voi ensin pystyttää vedenpitävän suojan ja ripustaa siihen sisäteltan, jolloin saa sisäteltan pysymään kuivana rankkasateessakin. Teltta, jonka kaaret pujotetaan sisätelttaan toimii erityisen hyvin aurinkoisilla ja kuivilla keleillä ilman päälikangastakin, tällöin teltassa ei tule niin kuuma ja kankaan ainoaksi tehtäväksi jää hyönteisten loitolla pitäminen. Tosin valoisuus varsinkin Lapin yöttömässä yössä voi aiheuttaa nukkumisvaikeuksia.
Vaellusteltassa on kepit/kaaret mukana siksi, että se voidaan pystyttää myös puuttomiin paikkoihin tunturien ja vuorien rinteille sekä paikkoihin, joissa ei ole maanomistajan lupaa katkoa puista telttakeppejä. Samasta syystä yleensä vaellustelttojen mukana tulee myös maakiilat.
Puolipallon muotoisten kupolitelttojen päälle kiinnitetään usein kalotti eli huippukangas, jonka alta löytyy tuuletusaukot. Kuivilla säillä tai telttaa kuivatellessa ennen pakkaamista kalotin voi avata tai ottaa kokonaan pois, jolloin hengitysilman kosteus pääsee helpommin poistumaan.
Pystyttäminen
Telttakepit tai -kaaret kuuluvat yleensä pakkaukseen ja teltan saa pystyyn yksi henkilö. Vaellusteltoissa on yleensä erillinen vedenpitävä ulkoteltta ja itikanpitävä sisäteltta.
Harjateltassa kaksi päätykeppiä tulevat pystyyn kuten Niger-teltassa. Muunlaisissa teltoissa runko on monimutkaisempi. Teltan runko voi olla itsenäinen rakennelma, jonka päälle telttakangas levitetään ja johon sisäteltta ripustetaan roikkumaan. Runko voi olla myös sellainen, joka ujutetaan telttakankaaseen ommeltujen kujien sisälle. Kujat voivat olla joko pääli- tai sisäkankaassa. Yleensä keppien päät laitetaan kujan päässä eli käytännössä teltan alakulmassa olevan remmin reikään, jolloin keppi menee kaarelle ja kangas pingottuu. Uusimmissa teltoissa toisiinsa kuuluvat kaaret, kujat ja remmit on koodattu eri väreillä.
Aurinko haperruttaa telttakangasta, joten teltta kannattaa pystyttää tasaiselle paikalle varjoon. Teltta kiinnitetään maahan maakiiloilla. Vaellusteltan pystyttämistä kannattaa harjoitella jo ennen maastoon lähtemistä, koska eri teltoissa pystyttäminen tapahtuu hieman eri tavoin. Uudenlaisen teltan pystyttäminen ensimmäistä kertaa vaelluspäivän päätteeksi pimeässä ja väsyneenä voi tuntua hankalalta.
Pystytyksen päätteeksi kannattaa tarkistaa, ettei pääli- ja sisäteltan kankaat kosketa toisiaan mistään kohden. Kosketus päästää kosteuden tai jopa märkyyden sisälle, jolloin sisälläolijat kastuvat ja sisäteltta muuttuu painavaksi kantaa. Säätömahdollisuuksia on kaksi, voidaan kiristää pääliteltan ja löysätä sisäteltan kiinnityksiä.
Pakkaaminen
Taitellaan, rullataan ja pakataan telttapussiin. Kun kepit ja kiilat laitetaan omissa pusseissaan rullan keskelle saadaan aikaan tiukempi rulla. Teltta voidaan myös jakaa retkeilijöiden kesken kannettavaksi esimerkiksi niin, että yksi kantaa pääliteltan, toinen sisäteltan ja kolmas kepit ja maakiilat. Telttakaarien taittelussa kannattaa aloittaa taittelu kaaren keskeltä, jotta keppien sisällä kulkeva kuminauha jakaantuu tasaisesti keppien sisälle ja pysyy pidempään napakkana eikä löysty.
Huoltaminen
Vaelluksen jälkeen teltta aina huolletaan. Teltta tuuletetaan kunnolla, jotta kankaaseen ei jää varastoinnin ajaksi kosteutta. Kosteana tai märkänä varastoitu teltta homehtuu pilalle. Maakiilojen lukumäärä tarkistetaan, taipuneet kiilat oikaistaan ja lisätään pussiin maakiiloja, jos niitä oli kadonnut retken aikana. Telttanaruihin tulleet solmut avataan ja telttaan takertuneet roskat poistetaan.
Jos teltta on vaurioitunut (esim. sauman ommel auennut, vetoketju rikki, repeämä kankaassa, haljennut telttakaari tai telttakaarien kuminauha venynyt), niin viat korjataan ennen varastointia, jotta rikkinäinen teltta ei seuraavalla kerralla päädy maastoon mukaan. Tarvittaessa vanhan teltan vedenpitävyyttä voi lisätä esimerkiksi saumateipillä tai telttojen hoitoon tarkoitetuilla suihkeilla. Telttoihin on saatavilla myös valmiita varaosia, mutta maakiiloja, telttakaarien putkia ja muita osia on helppo valmistaa itse.