The wikis have been updated to MediaWiki 1.36 on 4 June 2021. There are still some small problems, but they are being worked on. If you see any other problems, please let us know as soon as possible and we will try to solve them.

Ystävyydensolmu

PartioWikistä
Versio hetkellä 17. kesäkuuta 2012 kello 22.39 – tehnyt Laimee (keskustelu | muokkaukset) (luokka)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ystävyydensolmu
Käyttö
Tyypillisin: Huivin sitominen
Muut nimet
  • Neljän tuulen solmu
  • Japanilainen kruunu
Kuvat
Valmiina
Ystävyydensolmu.jpg

Merimiessolmun ohella ystävyydensolmu on yksi hyvä vaihtoehto partiohuivin solmimiseen. Ystävyydensolmu on kaunis ja symmetrinen solmu, jota käyttämällä tehdään myös koristepunoksia.

Ystävyydensolmu on solmu, jonka toinen partiolainen voi ystävyydenosoituksenaan tehdä toiselle tämän partiohuiviin, ja josta sanotaan, että sitä ei ystävyyden merkkinä saa huivista myöskään purkaa pois. Yleinen ilmiö etenkin vaeltajien huiveissa. Virallisesti ystävyydensolmua ei saisi pitää huiviholkkien ja osmonsolmujen kanssa, mutta käytännön tapa kuitenkin on, että ne eivät ole suinkaan este ystävyydensolmun sitomiselle - niitä vain sitten kannetaan huivin muodostamassa renkaassa, solmun vielä varmistaessa, etteivät ne tipahda hukkaankaan.


Taustoja

Ystävyydensolmu on partiotyttöjen vanha perinne. Itse solmu periytyy koristeena käytännössä kaikilta suunnilta maailmasta - niin Euroopasta kelteiltä, Kauko-Idästä japanilaisilta, Amerikasta inkoilta kuin Afrikan heimoperinteistäkin. Myös partiolaisilla solmun symboliikkaan kuuluvat nämä "kaikki maailman neljä kolkkaa". Ystävyydensolmussa ne yhdistyvät, solmu on se symbolinen side, joka sitoo kaikki maailman partiolaiset yhteen - ja sitovana voimana on juuri kaikkien partiolaisten välinen ystävyys.


Symboliikka

WAGGGS-perinteissä solmun neljä "neliötä" muistuttavat neljästä partiokodista: Our Chalet, Our Cabana, Pax Lodge ja Sangam. Neljä päätä kuvaavat maailman tahojen ohella myös lupausta, partiolain kymmentä kohtaa, mottoa ja toisten palvelemista. Meillä nykyään siis lupausta, ihanteita, Ole valmis -tunnusta ja palvelua.


Tarinat

Tarina solmun tekohetkeen:

Tämän voi vaikka jakaa pienellä lappusella vartiolaisille, vaeltajille tai muille, joille ystävyydensolmun opettaa tai siitä muuten kertoo. Tai sitten sellaista lappusta voi vaikkapa pitää partiopuseronsa taskussa, annettavaksi hänelle, jonka huiviin itse ystävyydensolmun joskus sitoo.

Narun/huivin kaksi päätä kuvastavat sinua ja minua. Kuten näet, me olemme kovin kaukana toisistamme. Erillään ja yksinäisinä. Mutta eräänä päivänä me tapasimme ja ystävyytemme, jota ystävyydensolmu kuvaa, muodostui. Emme ole enää erillämme emmekä yksin, koska meistä on tullut yhtä, ystävyytemme liittäminä. Kun toimimme yhdessä, antaen ja saaden, tiukentaen sidettämme, meistä tulee vahvat. Partiossa muodostuneessa ystävyydessä on jotain aivan erityistä. Ei ole mitään sen kaltaista, jota muualla voisi löytää. Sillä partiolaisuudessa muodostunutta ystävyyttä sitoo yhteen säie kaikkien partiolaisten välisestä rakkaudesta.

Solmun päälle muodostuva kuvio muodostaa päättymättömän kehän. Tämä kehä kertoo ystävyytemme kestävyydestä: se ei pääty milloinkaan. Ystävyydensolmun voi sitoa vain ystävänä ja sen voi sitoa vain ystävälle. Ystävyydensolmun voi ottaa vastaan vain ystävänä ja kantaa vain ystävänä - eikä sitä tule koskaan, milloinkaan aukaista.


Norjalainen legenda ystävyydensolmusta:

Tämä tarina kertoo ystävyydestä. Se on Norjasta alkujaan lähtenyt, partiotyttöjen keskuudessa levinnyt legenda siitä, kuinka ystävyydensolmu partiotyttöjen käyttöön tuli.

Norjassa, Pohjanmeren rannalla, eli kerran kalastaja nuoren tyttärensä kanssa. Tämä lapsi oli kovin yksinäinen. Joka päivä, aina pitkälle iltaan, hänen isänsä viipyi vesillä kalastamassa. Tytön äiti oli kuollut hänen ollessaan vain viiden vanha. Tyttö vietti kovin paljon aikaa aivan yksinään. Jotta tyttären aika kuluisi odotellessa nopeammin, hänen isänsä opetti hänelle solmuilun, nypläisyn ja kirjonnan taidot. Näissä merkeissä tyttö sitten viettikin lukuisia iloisia tunteja, uppoutuneena työnsä pariin. Solmu, josta hän eniten piti, oli nimeltään ystävyydensolmu. Se kiehtoi häntä, sillä se muistutti niin paljon neliapilaa, jollaisista hän oli lukenut ja joiden luvattiin tuovan paljon onnea löytäjälleen. Solmu kiehtoi häntä myös, koska hän ei pystynyt ymmärtämään mitä ystävyys tarkoittaa. Hänen isänsäkään ei osannut selittää, mitä "ystävyys" on - ei hän voinut liittää sitä kehenkään ihmiseen, paikkaan eikä asiaan. Hän saattoi ainoastaan sanoa, että ystävä on "hyvä", "kiltti", "huomioon ottava" ja niin edelleen. Nämä asiat tyttö ymmärsi!

Kun tyttö oli yksitoistavuotias, meri vaati hänen isänsä hengen ja hänet lähetettiin kaupunkiin, asumaan jo ikääntyneen, etäisen sukulaisensa luokse. Tämä nainen ei ymmärtänyt nuoren lapsen tarpeita ja jälleen kerran tyttö päätyi olemaan yksin ja peloissaankin uudessa ympäristössä. Toisella puolella katua, jonka varrella tyttö asui, oli pieni puisto ja joka viikko hän katseli, kuinka joukko nuoria kokoontui siellä. He kaikki näyttivät niin onnellisilta ja ilman täytti aina nauru ja laulaminen. Tyttö päätti, että seuraavalla viikolla hän menisi ja istuisi penkillä ja olisi paikalla, kun nuo tytöt saapuisivat puistoon. Siten hän saisi kuulla, mistä he puhuvat ja mikä heidät teki niin onnelliseksi.

Niin heti seuraavalla viikolla tyttö olikin istumassa puiston penkillä, kun samainen nuorten ryhmä saapui iloisesti hälisten alas katua ja puistoon. Tyttö katseli ja kuunteli ja havaitsi, että kyseessä oli partiotyttöjen ryhmä, joka työskenteli karttojen sekä kompassien kanssa. He eivät näyttäneet huomaavan, että hän edes oli paikalla. Keskittyessään seuraamaan ryhmän toimia, hän ei lainkaan huomannut, kun pitkä, vaaleahiuksinen tyttö jätti ryhmän ja käveli kohti penkkiä hänen luokseen. Vasta, kun tuo tyttö sanoi: "Tule, liity meihin ja ole ystävämme", huomasi tyttö hänet. Ja siinä oli se maaginen sana, "ystävä". Nyt hän ehkä saisi selville, mitä se tarkoitti!

Aika kului. Tyttö liittyi ryhmään ja hänestä tuli heidän ystävänsä. Ja eräänä kauniina iltana, leirin iltanuotion aikana, tyttö antoi jokaiselle ryhmän jäsenelle vaaleansinisen kaulanauhan, joiden jokaisen päihin hän sitoi ystävyydensolmunsa merkkinä rakkaudesta ja ystävyydestä. Hän ymmärsi vihdoinkin sanan "ystävä".

teksti kopioitu osittain seuraavalta sivulta: http://www.scoutnet.fi/vinkit/solmuilu/ystavyydensolmu.php

Kuvia:

http://wiki.partio.net/Kuva:Yst%C3%A4vyydensolmu.svg

http://www.scoutnet.fi/vinkit/solmuilu/yst4.gif

http://www2.edu.fi/materiaalipankki/index.php?id=145

http://www.kaskenkaatajat.org/txt/artikkelit/textit/ystavansolmu/ystavansolmu2.htm