Lähdekoodi sivulle Tarina

[[Kuva:Paalusolmu.jpg|thumb|right|150px|[[Paalusolmu]]n solminnan muistamista helpottaa lyhyt tarina: Käärme ([[irtopää]]) nousi lammesta ([[polvi]]), kiersi puun ([[kiintopää]]) ja palasi takaisin lammikkoon.]]

'''Tarinat''' kuuluvat olennaisena osana partiotoimintaan. Tarinan käytön tarkoitus voi tilanteesta riippuen olla mm. viihdyttäminen, tiedon jakaminen, muistiinpainaminen, tulevan ohjelman pohjustaminen, [[symboliikka|symboliikan]] viitekehyksen luominen sekä uusien virikkeiden, keskustelun tai oivallusten synnyttäminen. 

Tarinoita kuulee missä vain partiolaiset kohtaavat. Niitä saatetaan kertoa [[Kurssi|kursseilla]], vuosijuhlissa, yömyöhällä teltassa ja [[Iltanuotio|iltanuotiolla]], jossa niitä myös lauletaan monien laulujen sanoissa. [[Hiljentyminen|Hiljentymishetkessä]] tai aamunavauksessa saatetaan taas keskittyä pelkän ääneen luetun tekstin kuuntelemiseen. 

Tarinoita partiolaiset kirjoittavat esimerkiksi [[Lippukuntalehti|lippukuntalehtiin]], joista voi lukea kertomuksia [[Leiri|leireistä]], [[Retki|retkistä]] ja muusta partiotoiminnasta.

Olemassaolevia ja uusia tarinoita on hyödynnetty partiotoiminnassa aivan alusta alkaen. Jo ensimmäinen partioliikettä käsitellyt kirja, [[BP]]:n [[Partiopojan kirja]], pitää sisällään iltanuotiotarinoiksi kutsuttuja osia. BP:n kehittämän ensimmäisen [[sudenpentu|sudenpentuohjelma]]n symboliikkaa lainattiin pitkälti [[Rudyard Kipling|Rudyard Kiplingin]] kirjoittamasta tarinakokoelmasta [[Viidakkokirja]].

===Perinteisiä partiotarinoita:===
* [[B-P:n tarina]]
* [[Kimin tarina]]
* [[Pyhä Yrjö|Pyhän Yrjön tarina]]
* [[Sammakko kermasaavissa]]
* [[Satu menninkäisestä, joka löysi kuunsirun]]
* [[Tonttujen tarina]]
* [[Tonttusatu]]

==Tarinan kertominen==
Hyvä tarinankertoja saa pelkällä ilmaisullaan suurenkin joukon hiljenemään ja kuuntelemaan tarkkaavaisesti. Hän saa vedettyä kuulijat mukaan tarinaan. 

Ääneen kertominen on itse tuntemansa tarinan muistinvaraista esittämistä, ei lukemista. Muiden muassa myös puhenopeus, äänenpainot ja -korkeudet yhdessä fyysisten eleiden, ilmeiden sekä kertojan asennon kanssa täydentävät ja tukevat tarinan sanojen sisältöä.

Tarinankerrontaa voi opetella valmiilla tarinoilla, mutta usein parhaat jutut ovat omin sanoin kuvattuja ja, ainakin kertomuksen mukaan, itse koettuja sattumuksia. 

===Vihjeitä tarinankertomiseen:===
* Paras kertojan paikka on kuulijoista muodostuvan puoliympyrän keskipisteessä. Näin jokainen kuulee ja näkee kertojan tasavertaisesti ja samalla kertoja näkee kaikkien kuulijoiden ilmeet ja reaktiot. Puolikaari ei saa olla liian iso, jotta tunnelma säilyy intiiminä.
* Kertoja voi istua tai liikkua. Kuulijoiden tasolla istuva kertoja on lähellä kuulijoita. Tarinan mukaan liikkuva kertoja luo jännittävää ja vauhdikasta tunnelmaa.
* Katsekontakti vetää kuulijat mukaan kertomukseen. Katso kaikkia kuulijoitasi, samalla näet kuulijoiden reaktiot. 
* Kerro omin sanoin, älä lue. 
* Puhu hitaalla rytmillä, selkeästi ja yksinkertaisin lausein. 
* Tauko on tehokeino. Tauko korostaa edellä sanottua ja antaa kuulijalle aikaa ymmärtää. 
* Iloiset asiat kerrotaan hymyä äänessä ja kun tarinassa huudetaan, korottaa kertojakin ääntään. Salaisuudet voi kuiskata. 
* Ilmeiden, eleiden, äänenpainojen ja ruumiinkielen on oltava yhtä tarinan kanssa. Jos tarinassa on surua, ei kertojakaan voi olla nauravainen.
* Äänenkäytöllä, liikehdinnällä, asulla, kynttilöillä, välimusiikilla ja muulla rekvisiitalla luodaan tunnelmaa. Tarinasta muodostuukin esitys.



[[Luokka:Tarinat]]
[[Luokka:Partiotavat]]
[[Luokka:Symboliikka]]
[[Luokka:Opettaminen]]