Welcome to the ScoutWiki Network

Köysi

Kohteesta PartioWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Köysi on yleisnimitys kuiduista punotuille tai kierretyille erilaiseen vetämiseen ja liittämiseen tarkoitetuille työvälineille. Myös langat ja narut ovat köysiä, eikä mitään yleisiä kokorajoja esimerkiksi narujen ja nuorien erottamiseen ole. Molemmilla köytetään köytöksiä.

Yksittäistä kuitua olevat siimat ja rautalangat eivät määritelmällisesti ole köysiä. Yksinkertaisimpia köysiä ovat langat, jotka on tehty useammasta yksittäisestä kuidusta kiertämällä.

Erilaiset rakennetyypit

Köysi voi olla vastapäivään (Z, oikeakätinen)- tai myötäpäivään (S, vasenkätinen) - kierretty.

Kierretty

Kierrettyä köyttä tehdessä seuraava kierrettävä kerros kierretään aina eri suuntaan kuin edellinen. Nämä kierteet ja vastakierteet pitävät köyden säikeet yhdessä ja antavat sen muodon, lujuuden ja joustavuuden. Kun valmistuksessa käytetään vähäistä jännitystä säikeitä yhteen kierrettäessä saadaan notkeaa ja taipuisaa köyttä. Tällaista köyttä kutsutaan pehmeäksi kierretyksi ja näin valmistettu köysi on venyvä. Kova jännitys tuottaa taas jäykempää ja kovempaa tavaraa. Kovaksi kierretyt köydet venyvät vähemmän kuin pehmeäksi kierretyt. Ne myös kestävät paremmin kulutusta, mutta pehmeäksi kierrettyihin köysiin on helpompi sitoa solmuja.

Nelisäikeisiä kierrettyjä köysiä näkee harvoin. Nämä köydet tarvitsevat lankaytimen täyttämään säikeiden välisen tyhjän tilan. Normaalipaksuinen nelisäikeinen kierretty köysi on pehmeämpää ja taipuisampaa kuin kolmikierteinen ja sopii sen takia paremmin taljoihin. Se on kolmikierteistä köyttä pyöreämpi, joten se juoksee paremmin väkipyörillä. Nelikierteisiä köysiä näkee käytössä esimerkiksi pelastusveneiden nostotaljoissa.

16-säikeistä punottua köyttä.
Kiipeilijöille tarkoitettu ydinkuoriköysi.

Punottu

Punottuja kasvikuituköysiä ei ole liiemmin tehty eikä tehdä, mutta leijonanosa tekokuituköysistä on punottu. Punottuja köysiä suositellaan kierrettyjen köysien sijaan. Köydet punotaan joko kahdeksalla tai kuudellatoista säikeellä. Punotut köydet ovat taipuisampia ja venyvät vähemmän kuin kierretyt köydet. Köysi ei myöskään mene sykkyrälle tai pyri kiertymään kuormitettuna.

Ydinköysi

Jotkut punotut köydet ovat onttoja, mutta useimpien köysien sisällä on ydin. Erillinen ydin saa aikaan lujuuden, elastisuuden ja muut tarpeelliset ominaisuudet. Ulkokuori taas huolehtii pinnan ominaisuuksista, kuten kitkasta, tuntumasta, hankauskestävyydestä sekä valo- ja kemikaalikestävyydestä. Ydin vaihtelee kolmisäikeisestä pelkkiin kuituihin. Erillisestä ytimestä ja kuorestä koostuvia ydinkuoriköysiä kutsutaan usein kernmantel-köysiksi. Kern on saksaa ja on suomeksi ydin, mantel taas tarkoittaa vaippaa. Rakennetta, jossa on punottu ydin punotun kuoren sisällä, pidetään kaikkein kestävimpänä ja monipuolisimpana.

Palmikoitu

1950-luvulla Hollannissa Vlaardingenissa keksittiin nykyisin käytettävä köysien palmikointimenetelmä. Palmikoituja köysiä oli valmistettu ennenkin, mutta hollantilaiset keksivät täysin uuden tavan. Kahdeksan tai kuusitoista säiettä kierretään ja palmikoidaan pareittain eri suuntiin. Näin syntyvät köydet ovat pehmeitä ja taipuisia, eivätkä kosteinakaan kiertyile. Nämä köydet ovat lähes neliskulmaisia, ja niistä käytetäänkin englannissa nimityksiä square line tai gross rope. Supertankkereita kiinnitetään palmikoiduin köysin.

Köyden nimityksiä

Rakenteen mukaan

Osa monista säiemäisistä esineistä käytetyistä nimistä on tarkoittanut erityisesti tiettyä kuiduista kiertämällä saatavaa rakennetta.

  • Lanka. Useammasta yksittäisestä pitkästä jatkuvasta kuidusta kierretty köysi tai kehruukierteellä yhtenäisiksi säikeiksi kierretyistä säikeistä yhteen kierretty köysi.
  • Köysi. Kierretyistä lankanipuista kierretty köysi.
  • Touvi tai kaapeli. Köysistä kierretty köysi.

Paksuuden mukaan

Köyden paksuus voidaan ilmoittaa joko läpimitassa, joka mitataan millimetreissä tai ympärysmitassa, joka ilmoitetaan englantilaisittain tuumissa. Moneen köydestä käytettävään nimitykseen liittyy yleiskäsitys paksuudesta. Tässä nimitykset suunnilleen pienimmästä suurimpaan:

  • Lanka
  • Naru. Synonyymejä snörde, narde ja nartsa.
  • Nuora
  • Köysi
  • Touvi
  • Kaapeli

Materiaali

Kasvikuidut ovat lyhyitä, joten ne pitää kehrätä ja kiertää pitkiksi langoiksi. Juuri lukemattomat kuitujen päät antavat kasvikuituköysille niiden karvaisen ulkonäön ja hyvän tarttumapinnan. Synteettiset kuidut voivat olla yhtä pitkiä kuin köysi, joten keinokuituköydet voivat olla hyvinkin sileitä ja liukkaita. Tekokuituja voidaan kuitenkin katkoa pätkiin, jotta saavutettaisiin kasvikuituköysien tapainen karvainen tarttumapinta.

Luonnonkuituköydet

Tavallinen kolmisäikeinen kierretty luonnonkuituköysi.

Köyttä on valmistettu ammoisista ajoista saakka käsillä olevista materiaaleista. Viime vuosisadalle asti köydet tehtiin suikaleiksi revityistä kasveista karstaamalla. Luonnonkuituköydet tehdään nimensä mukaisesti luonnonkuiduista.

Luonnonkuituköydet ovat yleensä kolmisäikeisiä kierrettyjä köysiä. Luonnonkuituköyden pienin rakenneosa on jokin luonnonkuiduista. Kuituja kiertämällä saadaan aikaan ohut lanka. Tällaisia lankoja kiertämällä saadaan taas aikaan säie. Langat kierretään eri suuntaan kuin kuidut, joista langat koostuvat. Kiertämällä kolme säiettä yhteen, jälleen kerran eri suuntaan kuin edellinen kerros, saadaan aikaan tavallinen kolmisäikeinen köysi. Jos otetaan kolme kolmisäikeistä köyttä ja kierretään ne yhteen, saadaan hyvin paksu n. ranteenvahvuinen köysi, kaapeli.

Luonnonkuituköysillä ei päästä yhtä suuriin murtolujuuksiin kuin tekokuituköysillä ja niissä on monia muitakin puutteita. Aika ja käyttö hapertavat kuituja. Luonnonkuituköydet lahoavat ja mätänevät, toisin kuin tekokuituköydet. Toisaalta tämän ansiosta pieniä pätkiä niistä voi jättää luontoon. Mätänevyyden takia pienten köydenpätkien pois keräämisestä ei ole niin suurta huolta. Jännityksessä olevia luonnonkuituköysiä tulisi aina löysätä sateella, sillä ne kutistuvat kostuessaan. Luonnonkuituköydet ovat myös hyviä tunnelman luojina.

Tekokuituköydet

Tekokuituköydet voivat olla sekä kierrettyjä että punottuja. Niiden kestävyys on paljon parempi kuin luonnonkuituköysien. Tekokuituköysiä käytetään nykyään kaikkialla luonnonkuituköysien sijaan, sillä tekokuitu on luonnonkuituun verrattuna ylivertainen.

Nailonin keksiminen 1930-luvulla avasi köysien kannalta monia uusia ovia. Tekokuituköydet tekivät tuloaan jo toisessa maailmansodassa. Du Pont-yhtiön alaisuudessa työskennellyt kemisti W.H.Caroters keksi Nailon 66:en, ensimmäisen synteettisen köysikuidun. Myöhemmin kehitettiin Nylon 6.

Tekokuituköyden pienin rakenneosa on myös kuitu. Nimensä mukaisesti tämä kuitu on kuitenkin synteettistä materiaalia. Tekokuiduista köysi voidaan valmistaa monella eri tavalla moneen eri käyttötarkoitukseen monesta eri materiaalista. Yleiskäyttöön köydet sopivat paljon paremmin kuin perinteiset luonnonkuituköydet, sillä nämä köydet eivät esimerkiksi mätäne tai heikkene kastuessaan. Ne on myös helppo ja nopea päätellä siististi sulattamalla kuidut toisiinsa kiinni esimerkiksi sytkärillä.

Tekokuituköydet ovat liukkaampia kuin luonnonkuituköydet, märkinä tai jäisinä erittäin liukkaita. Kaikki pienetkin köyden palaset on kerättävä retki- tai leiripaikalta pois, sillä tekokuituköydet eivät mätäne luontoon. Auringonvalolle altistumista tulisi välttää, sillä se hapertaa köyttä. Myös kitkalämpö saattaa pehmittää tai jopa sulattaa köyden.

Värien kirjo tekokuituköysissä mahdollistaa köysien värikoodaamisen eri käyttöön tarkoitettujen köysien sekoittumisen estämiseksi.

Luonnonkuidut

Manilla

Manilla on kova luonnonkuitu joka kestää hyvin kulutusta. Korkealaatuinen manillaköysi on yhtä vahvaa kuin hamppu, eikä se hajoa yhtä herkästi. Manilla kutistuu voimakkaasti kastuessaan. Kuitu on karkeaa mutta taipuisaa. Manillaköysiä käytettiin paljon ennen toista maailmansotaa. Manillaköyteen käytettävät kuidut ovat yleensä eri värisiä, joten manillaköysi on hieman kirjava. Manillan ominaispaino on 1,35.

Sisalista tehty punos.

Sisal

Sisal on kova ja karkeahko luonnonkuitu. Sisal on väriltään useimmiten hyvin vaalea ja pinta on sileä. Sisal on yleisin luonnonköysi luultavasti hyvän murtolujuuden ja hinnan takia. Se on vedenkestävää, joten sitä käytetään kosteissa olosuhteissa. Lujuudeltaan hampun ja manillan luokkaa. Nimensä sisal on saanut pienestä Sisal-nimisestä satamakaupungista. Sisalin ominaispaino on 1,35.

Kookos

Kookos on kova ja suhteellisen heikko köysikuitu. Näitä kuituja saadaan kookospähkinän kuoresta. Luonnonköysistä heikoimpana kookosköysi tehdään yleensä paksummaksi. Tätä köyttä käytetään edelleen Intian ja Tyynenemeren seudulla. Kookoksesta saa hienoja veneen lepuuttimia. Kookos on joustava ja kelluva kuitu, sillä sen ominaispaino on vain 0,75.

Hamppu

Hamppu on pehmeä ja painava, mutta erittäin vahva ja taipuisa kuitu. Hamppuköydet ovat luonnonkuituköysistä lujimpia, mutta niillä on taipumus hajota. Hamppua ovat esimerkiksi koulujen liikuntasalien kiipeilyköydet. Hamppuköydet lähes poikkeuksetta tervataan mätänemisen estämiseksi, sillä muuten kastunut hamppuköysi imee kosteutta hienosyiseen kuituunsa. Tervaaminen poistaa hamppuköyden vetolujuudesta 20%. Ennen vanhaan hamppu oli Keski-Euroopan ja Venäjän suuria vientiartikkeleita. Hampun ominaispaino on 1,49.

Puuvilla

Puuvilla on vahva ja taipuisa köysimateriaali. Puuvillaköysi on venyvä ja tuntuu käteen pehmeältä. Tämä kuitu oli suosittu kalaverkkojen kudonnassa, vaikka se pitikin suojata homeelta. Amerikkalaiset alkoivat tehdä purjeita puuvillasta hamppukankaan sijaan ja puuvilla syräyttikin hamppukankaan purjemateriaalina lähes kokonaan. Kuitenkin vahvuudestaan ja tiiviydestään huolimatta se haurastuu kuluessaan ja sitä on vaikeampi työstää. Puuvillaköydet soveltuvat nykyään paremmin koristeiksi. Puuvilla kutistuu kastuessa manillan tavoin. Köyttä on miellyttävä käsitellä, mutta se nuhraantuu helposti. Puuvillakuidun ominaispaino on 1,5.

Pellava

Pellavaa käytetään vain hienoimpiin köysiin ja lankoihin. Palolaitosten käyttämät palo- ja pelastusköydet ovat usein hyvin korkealaatuista ja vahvaa pellavaa.

Punottu polyamidiköysi. Tekokuituköysi rispaantuu nopeasti, jos sitä ei estetä.
Köydestä tehty apinansilta

Tekokuidut

Polyamidi (nailon)

Nailon on vahvin tavallisista keinokuiduista ja on halvempaa kuin polyesteri. Se oli ensimmäinen köysien valmistukseen käytetty keinokuitu. Nailonköysi on hyvin elastista ja venyy 10-40% kuormitettaessa. Kuormituksen hävitessä se palautuu takaisin omaan muotoonsa. Täten se soveltuu hyvin hinaus- kiipeily- tai kiinnitysköydeksi, mutta ei olosuheisiin, joissa venyvistä köysistä saattaisi olla haittaa tai vaaraa. Se on kuin erikoisvahva kuminauha ja irrotessaan se lennättää kaiken köyden päähän sidotun kohti kiinnityspistettä tappavalla voimalla. Se myös heikkenee 5-25% kastuessaan. Nailon ei kellu.

Nailonköyttä ostettaessa kannattaa ottaa valkoista, sillä värjääminen heikentää köyttä 10% ja nostaa hintaa. Kuidut sulavat n. 260 asteessa, joten sulamisesta kitkalämmössä ei ole vaaraa. Köysi kuitenkin pehmenee jo paljon sulamispistettä alhaisemmissa lämpötiloissa.

Jos köysi valmistetaan pitkistä nailonkuiturihmoista, lopputulos on sileä ja tasainen köysi. Kehrätystä nailonista taas saadaan hieman nukkaisempi köysi, josta saa paremman otteen. Kehrätty köysi ei ole yhtä kestävä kuin pitkistä kuiduista valmistettu.

Polyamidista valmistettu köysi kestää emäksiä, hieman happoja, öljyjä ja liuottimia. Aurinkokaan ei pure tähän kuituun yhtä hyvin kuin muihin tekokuituköysiin.

Siimat tehdään usein nailonista.

Polyesteri

Polyesteri on kolme neljäsosaa nailonin lujuudesta, mutta kastuessaankin polyesteriköyden suorituskyky pysyy samana. Venyvyys on puolet nailonin venyvyydestä ja esivenyttämällä köyttä valmistuksen aikana voidaan poistaa suurin osa siitäkin vähästä. Siksi sitä suositellaankin tilanteisiin, jossa köysi joutuu jatkuvan kuormituksen alle.

Polyesterin sietokyky happoja sun muita vastaan on sama kuin nailonilla, mutta se kestää paremmin kovaa kulutusta.

Tekokuitukangaspurjeet on usein valmistettu polyesterista.

Polyetyleeni

Polyetyleeni on kaikista tekokuituköysimateriaaleista halvin. Se on kevyttä, kelluu juuri ja juuri, ei veny paljoa ja on melko kestävää, mutta sulamispiste tällä materiaalilla on tekokuiduista alhaisin (130°C). Sitä saa rautakaupoista kerinä. Solmujen sitomiseen tämä materiaali on liian jäykkää.

Polypropyleeni

Polypropyleeniköyttä myydään rautakaupoissa riskittömään yleiskäyttöön. Murtolujuus köydellä on kolmasosasta puoleen nailonin murtolujuudesta ja sulamispiste n. 150­°C. Keveimpänä synteettisenä materiaalina se kelluu, joten sitä kannattaa käyttää heittoliinassa tai laivojen kiinnityksessä. Halvimmat tuotteet saattavat kärsiä suorasta auringonvalosta.

Polypropyleeniköysiä on monenlaisia. Revitystä polypropyleenista valmistettu köysi muistuttaa ulkomuodoltaan hamppuköyttä. Yksisäielangoista tehty polypropyleeniköysi kestää parhaiten kulutusta ja monisäiekuiduistavalmistettu on paras solmujen sitomiseen pehmeytensä vuoksi. Pitkäkuituiset köydet ovat huokeimpia ja lyhytkuituisista köysistä saa parhaimman otteen. Polypropeenista valmistetaan myös polyfilmiköysiä, joissa kuitujen sijaan käytetään ohutta kalvoa. Näiden köysien vetolujuus on vielä vähän suurempi ja niitä voidaankin käyttää esimerkiksi hinausköysinä.

Aramidi- ja ihmekuidut

"Ihmekuidut" eivät ole jokapäiväiseen arkikäyttöön soveltuvia. Niitä käyttävät pikemminkin kilpapurjehtijat ja ammattikiipeilijät, joille kilpailuetu ja turvallisuus on tärkeintä. Kevlarista tehty köysi ei veny yhtään. Se ei myöskään vahingoitu kosteudesta tai kavahda lahoa. Vetolujuus kevlarkuidulla on kaksi kertaa yhtä suuri kuin nailonilla. Spectra ja HMPE ovat hieman uudempia keksintöjä. Näihin köysiin käytetyt polyetyleenikuidut ovat hyvin kevyitä ja niiden ilmiömäinen vetolujuus on parempi kuin ruostumattoman teräksen. Uudet keksinnöt ovat syrjäyttämässä kevlarköydet. Köysissä on vain yksi huono puoli – ne eivät kestä auringonvaloa.

(Raion / viskoosi / tekosilkki / silla / säteri)

Tämä kuitu ei varsinaisesti ole luonnonkuitu eikä tekokuitu. Se on läpinäkyvää käsiteltyä selluloosaa. Yleensä tämä selluloosa on otettu koivusta tai kuusesta, mutta myös pyökkiä, eukalyptuspuuta, kaislaa ja bambua käytetään. Raionnarua ei kannata käyttää tehtäviin, joissa se kokee kuormitusta, sillä se on tarkoitettu koristeeksi.

Murtolujuudet

Köyden murtolujuus kertoo kilomäärän, joka köyden päistä vedettynä murtaa köyden. Ohuet luonnonköydet kestävät parhaimmillaan noin tuhat kiloa, synteettiset samaa kokoluokkaa olevat köydet taas saattavat kestää uskomattomia määriä kuormitusta. Köyden vetolujuus suorana on eri asia kuin vetolujuus köyden ollessa mutkalla esimerkiksi puuta vasten. Nämä arvot on mitattu pitämällä köyttä suorana.

Pienemmät köydet ja narut kestävät suhteessa enemmän kuormaa kuin paksut köydet, sillä paksuissa köysissä painolasti jakautuu epätasaisesti. Ohuemmissa köysissä kaikkiin säikeisiin kohdistuu suunnilleen saman kokoinen kuorma.

Taulukkoihin on merkitty raja, jossa köysi katkeaa. Käyttökelvoton siitä tulee kuitenkin reilusti ennen sen lopullista murtumista. Tavallisessa käytössä voi pitää maksimikuormana kuudesosaa murtorajasta.

Köysien vertailua vaikeuttaa se, että eri valmistajilla ja tutkijoilla on eri tavat mitata köyden vetolujuutta. Koska ei ole olemassa oikeata tapaa mitata, ei ole myöskään oikeata tulosta. Alla olevissa taulukoissa on kuitenkin vetolujuudet, jotka osuvat aika lähelle. Vetolujuus riippuu myös tavasta, jolla köysi on valmistettu. Esimerkiksi revitty polypropyleeniköysi on heikompi kuin pitkistä säikeistä valmistettu. Esivenyttäminen vaikuttaa myös lopputulokseen.

Mitä enemmän lankoja ja kuituja, sitä paksumpi on köysi. Halkaisijan kaksinkertaistuessa köyden lujuus nelinkertaistuu, sillä poikkileikkausala kasvaa nelinkertaiseksi.


Luonnonkuituköysien vetolujuudet pyöristettynä, vetolaitteella mitattu. Voima ilmoitetaan kilogrammoissa. HUOM! LÄHES 20 VUOTTA VANHA LÄHDE!

Halkaisija (mm) Hyvä manila Tervaamaton hamppu Tervattu hamppu Sisal Puuvilla Kookos
12 1050 1165 936 588 167
14 2000 2200 1800 1400 800 300
16 2400 2600 2200 1700 1000 400
20 3400 3600 3100 2600 1500 700
24 4500 4800 4200 3500 2100 1000
28 5800 6100 5400 4500 2700 1400
32 7200 7600 6700 5700 3400 1900
40 11000 11500 9800 8200 5000 3000
48 16000 17000 14000 11000 7000 4300


Tekokuituköysien vetolujuus, suurin osa British Standardin mukaan. Voima ilmoitetaan kilogrammoissa. HUOM! LÄHES 20 VUOTTA VANHA LÄHDE! Taulukon arvot ovat alakanttiin oikeasta vetolujuudesta.

Halkaisija (mm) Nailon 66 Nailon 6 Polyesteri Polyetyleeni Polypropyleeni Polyfilmi Kevlar Spectra
4 320 295 185 140 - 430 650
6 750 565 400 480 550 1000 1000
8 1350 1030 700 870 1000 2100 1500
10 2080 - 2400 1590 - 2120 1090 1382 1500 3200 2800
12 2940 2230 1540 1990 2150 4000 3400
14 3700 4100 3180 2090 2560 2950 5000
16 4500 5300 4060 2800 3250 3700
18 6700 5080 3460 4130 4800
20 7000 8300 6350 4270 5040 5800
24 10800 12000 9140 6100 7200 8200
28 14500 15800 12200 8030 9700 11000
32 18800 20000 15700 10400 12500 14000
36 24800 19300 13000 15700 16900
40 26800 30000 23900 15600 19200 20400
48 41000 42000 33500 22400 27400 29000
56 56000 44700 30200 36800 38500
64 72000 57900 38600 47300 50000
72 90000 72100 48500 59300 62000
80 110000 88400 60000 72500 76000
Venyminen katkeamispisteessä 38% 25% 34% 29% 25%

Köysien hoito

On tärkeää pitää köydet kunnossa. Se on taloudellista, sillä hoitaminen pidentää köyden käyttöikää. Hyväkuntoiset köydet ovat myös luotettavia.

Köyden pesu

Hiekka, karkea aines ja öljy kuluttavat köyden sisältä. Tämän voi estää harjaamalla likaista köyttä lämpimässä vedessä, jossa on hieman pesuainetta. Köysiä pestessä kannattaa käyttää karkeaa harjaa. Suolakiteiden jäykistämän köyden saa ennalleen huljuttamalla sitä puhtaassa vedessä. Varsinkin luonnonkuituköysien kohdalla pitää katsoa köysien olevan kuivat ennen niiden vyyhteämistä ja säilömistä.

Varsinkin kiipeilijät ovat hyvin tarkkoja köysiensä puhtaudesta. Heidän henkensä ovat kiinni niiden toimivuudesta. Kiipeilyköysiä harvoin annetaan sellaisille, joiden ei tiedetä niitä osaavan käsitellä.

Päiden sulkeminen

Kiedottu rihmos.

On olemassa liuta solmuja, joilla voi nopeasti päätellä köyden, esimerkiksi kahdeksikko tai päätesolmu.

Langalla voi päätellä köyden pään pitkäaikaisesti. Kaikkein helpoin on kiedottu rihmos. Kolmisäikeiseen köyteen paras rihmos on purjeentekijän rihmos ja ydinkuoriköysiin ommeltu rihmos. Saatavana on myös erilaisia rihmosnesteitä, jotka kovettuvat köyden pään ympärille. Köysi kastetaan rihmosnesteeseen ja hetken päästä köyden pää on suljettu. Köyden pään voi myös upottaa liimaan, joka toimii samoin kuin nestemäinen rihmos. Liiman tulisi kuitenkin olla vesiliukoista tai polyvinyyliasetaattiliimaa.

Kutistemuoviletkun pätkällä voi sinetöidä köyden pään. Pätkä muoviletkua ujutetaan köyden päälle, jonka jälkeen letku kutistetaan tiukaksi höyryllä tai tulitikuilla. Kierros teippiä toimii myös aivan mainiosti.

Tekokuituköysien kuidut sulavat, joten tulitikuilla tai sytyttimellä voidaan varmistaa synteettisestä materiaalista valmistettu köysi. Sulaa köyden päätä voi muotoilla kostutettujen sormien välissä. Synteettiseltä näyttävä naru, joka hiiltyy tai leimahtaa liekkeihin poltettaessa on luultavasti raionia.

Köyden kuluminen

Kun köysi hankaa toistuvasti karheaa tai terävää pintaa vasten, se kuluu ja heikentyy. Tämän voi estää päällystämällä köyden, esimerkiksi sujauttamalla köyden ympärille pätkän muoviletkua. Hankauspinnan voi myös päällystää jollain pehmeällä, kulutusta kestävällä materiaalilla, kuten nahalla. Tätä ei tarvitse tehdä, jos köysi hankautuu vain väliaikaisesti tai pinta ei ole erityisen karhea.

Kulunutta köyttä ei pidä asettaa kovan kuorman alle. Kuluman köydessä voi ohittaa trumpettisolmulla. Kuluneen osan täytyy jäädä solmun keskelle siihen säikeeseen, joka ei kuormitu.

Köyden säilytys

Yksinkertainen alppivyyhti.

Köysi vyyhdetään ennen varastoimista. Vyyhdettyjä köysiä on helpompi ja mukavampi käsitellä, eikä köysiä tarvitse repiä irti narusyheröstä arkun pohjalta. Esimerkiksi kahdeksikkovyyhdessä on myös ripustussilmukka, josta köyden voi ripustaa roikkumaan. Köyden kiertymistä voidaan estää vyyhteämällä se oikealla tavalla. Tavallinen vasemmalle kierretty köysi vyyhdetään myötäpäivään. Oikealle kierretty vyyhdetään vastapäivään. Punottu köysi vyyhdetään kahdeksikoiksi, tällöin sen säikeiden erikierteisyys tasoittuu.

Varastoidessa köysiä pitää varoa tarpeetonta auringonvaloa, happoja ja emäksiä, likaa, köyden päällä kävelemistä, kireiden umpisolmujen sitomista keskelle köyttä, jäätymistä ja lämpöä, kuten liekkejä tai kipinöitä. Paras paikka säilyttää köyttä on pimeässä, viileässä ja kuivassa.

Erikoisköysiä

Kiipeilyköysi

Nykyaikaisia ydinkuorikiipeilyköysiä on kahdenlaisia; staattisia ja dynaamisia. Staattinen köysi on suunniteltu kantamaan kiipeilijän koko painon, kestämään kulutusta, hankausta ja lyhyitä taukoja käytöstä. Staattisesta poiketen dynaaminen kiipeilyköysi venyy ja sitä käytetään kiipeilijän varmistukseen köyteen putoamisessa tulevan iskun keventämisen takia. Köysiä myydään 6 - 16 mm paksuina ja puoliköysiä, jotka on tarkoitettu käytettäväksi kaksinkerroin, myydään 7 - 11 mm paksuina.

Kiipeilyköysillä tulee olla korkea sulamislämpötila, jotta ne kestävät kitkajarrujen kitkalämmön. Kannattaa kuunnella alan asiantuntijoita ja kysyä heiltä neuvoja köysien yksityiskohtaisista ominaisuuksista. Kiipeilyköyden turvallisuudesta kertoo UIAA:n hyväksymismerkintä.

Lähteet

* Wikimedia Commons
* Pawson, Des: Solmut, yli 100 erilaista solmua ISBN 951-20-5636-4
* Budworth, Geoffrey: Solmut ja köysityöt ISBN 978-951-31-3955-1
* Svensson, Sam: Veneilijän köydet ja solmut (Huom.! Lähes 20 vuotta vanha lähde!) ISBN 951-0-17529-3



Sana: köysi Partiosanastossa
KieliSana
Englantirope
Espanjasoga
Esperantosnuro
Hollantitouw
Islantikaðall
Italiafune
Kroatia-
Mongoliaолс
Norjatau
Portugalicorda/ cabo
Puolalina
Ranskaficelle
Romaniacoardã
Ruotsirep
Saksaseil
Slovenia-
Suomiköysi
Tanskatov
Tsekkilano
Unkarikötél
Venäjäверевка, шнур
Viroköis