Ohjelmauudistus 2010/Johtajan kansio/Seikkailijat/Taitomerkit/Tapaturmat

TAPATURMAT

Tavoitteena on, että vartiolainen osaa hoitaa pieniä tapaturmia ja tutuntee lippukunnan ensiapuvälineet.

Perustaidot

1. Kertaa pienten haavojen, hiertymien ja rakkojen ensiapu.

2. Kertaa nivelvammojen ensiapu.

3. Kertaa nenäverenvuodon ensiapu.

4. Opettele hoitamaan eriasteisia palovammoja ja paleltumia.

5. Tutustu lippukunnan ensiapuvälineisiin (myös veneen ensiapuvälineisiin ja niiden erityistarpeisiin).

Tositoimet

6. Osallistu paarien tekoon ja harjoittele niiden käyttöä maasto-olosuhteissa.

7. Opettele hoitamaan ampiaisten, hyönteisten ja käärmeen puremia.

8. Harjoittele murtumien lastoittamista tilapäisvälineillä.

9. Opettele eri tavoin loukkaantunen potilaan kuljetusasentoja.

10. Osallistu ensiapuharjoitukseen ensiavun antajana.

Suoritusvihjeitä

Taitomerkki sopii parhaiten suoritettavaksi Länsi-suunnan yhteydessä. Osaa taidoista on jo harjoiteltu aikaisemmin, taitomerkin suorittamisvaiheessa ne on hyvä kerrata ainakin osana ensiapuharjoitusta.

Harjoitelkaa hätätilanteita, silloin onnettomuustilanteen hätäännys ei karkota osaamista, vaan vartiolainen osaa auttaa rutiinilla ja löytää vaihtoehtoiset ensiapuvälineet mikäli jokin asia laukusta puuttuu.

Tietoa tähän taitomerkkiin löytyy mm. Taitokirjasta sekä Suuresta retkeilykirjasta. Kirjastosta löytyy ensiapukirjoja, esim. Castren Maaret: Pienet pelastajat : ensiaputietoa lapsille ja Timo Sahi: Ensiapuopas.

Terveyskirjastosta löytyvät ajatasaiset ensiapuohjeet (www.terveyskirjasto.fi) sähköisenä. Koulussa liikunnanopettajat ja terveydenhoitaja osaavat ensiapua, myös heiltä voi kysyä neuvoa.

1. Harjoitelkaa rakkolaastarin käyttöä ja sormen, jalkaterän tai käden sidoksia.

2. Sormen, polven tai nilkan nivelvamman ensiapu.

4. Palovammat

Palovammat jaetaan vaikeusasteen mukaan kolmeen luokkaan. Vaikeusasteen lisäksi palovammaan vaikuttaa myös palaneen alueen suuruus.

– Ensimmäisen asteen palovammassa iho punoittaa ja aristaa, mutta yleensä muita oireita ei esiinny, esimerkkinä auringon polttama iho. Vamma ei vaadi yleensä erityistä hoitoa. Palanutta aluetta pidetään juoksevan, kylmän veden alla vähintään 10 minuuttia. Peitä tarvittaessa puhtaalla siteellä.

– Toisen asteen palovammassa iho vaurioituu ja siihen nousee rakkuloita. Edellisen tapaan vammaa pidetään kylmän veden alla. Tärkeää on ehkäistä rakkuloiden rikkoontuminen, jotta vammaan ei pääse bakteereita. Haava peitetään esimerkiksi rasvasiteellä.

– Kolmannen asteen palovammassa iho ja sen alla olevat kudokset tuhoutuvat ja palavat karrelle. Vamma jäähdytetään ja potilas viedään lääkäriin. Vamma on aina vakava ja vaatii sairaalahoitoa.

Jatkohoitoa vaativat kämmentä suuremmat 2. asteen palovammat, kasvojen ja käsien vammat, kaikki 3. asteen palovammat, sähköpalovammat, hengitystiepalovammat, vanhusten lievätkin palovammat ja lasten palovammat, jos vähänkin epäillään, etteivät vammat ole pinnallisia.

Paleltumat

Paleltumavammat syntyvät herkimmin kehon ääreisosiin: sormiin, varpaisiin, poskiin, korviin ja nenään, joten ne kannattaa kylmällä suojata hyvin. Paleltumat jaetaan pinnallisiin ja syviin paleltumiin.

– Pinnallisen paleltuman tunnistaa ihon pistelystä. Iholla on valkoinen laikku ja se tuntuu kovalta. Vähitellen iho muuttuu tunnottomaksi. Lämmitä paleltunut ihoaluetta, esimerkiksi painamalla sitä kevyesti lämpimällä kädellä, kunnes ihon väri on normaali, kovettuma hävinnyt ja tunto palannut. Älä hiero paleltunutta kohtaa, vamma voi pahentua.

– Syvässä paleltumassa vaurioituu ihon lisäksi myös ihonalaisia kudoksia. Paleltunut osa on tunnoton ja kova, sulamisvaiheessa voi muodostua vesirakkuloita. Paleltunut alue jää hauraaksi, pahimmillaan seurauksena voi olla kuolio. Suojaa paleltunut alue kylmältä. Pidä potilas lämpimänä, sillä hän saattaa kärsiä myös alilämpöisyydestä. Toimita potilas lääkäriin.

6. Paarikisa

Paarit tulee rakentaa niin, ettei loukkaantuneelle aiheuteta tarpeetonta tuskaa tai lisävahinkoa. Vartiolle on syytä muistuttaa, ettei loukkaantunutta pidä lainkaan ryhtyä kuljettamaan, jos epäillään esim. selkärangan vioittumista. Tärkeintä on, että vartio osaa valmistaa hätäpaarit nopeasti erilaisissa olosuhteissa. Jakakaa vartio pareiksi. Jokainen pari valmistaa hätäpaarit, esimerkiksi vaatteista ja vöistä tai köysistä. Paarien päälle laitetaan pesuvati. Kukin pari kulkee ennalta sovitun reitin mahdollisimman nopeasti ilman että vettä loiskuu maahan.

8. Hiusmurtumaa ei yleensä voida todeta ilman röntgenkuvia. Pienet murtumat saattavat muistuttaa nyrjähtänyttä raajaa, mutta kipu on usein kovempi. Murtumapotilaan liikuttelua vältetään ja potilas laitetaan siihen asentoon, joka hänestä tuntuu parhaalta. Tajuton laitetaan kylkiasentoon. Mahdollinen verenvuoto tyrehdytetään. Avomurtumassa, jossa murtunut luu ulottuu ihon läpi, haava peitetään puhtaalla kuivalla lapulla ja potilas toimitetaan heti lääkäriin.

TARKEÄÄ! Kaupungissa apu tulee yleensä niin nopeasti, ettei raajaa kannata lastoittaa.

Jos lastoitusta tarvitaan, lastojen tulee olla riittävän vahvoja, esimerkiksi lautoja tai keppejä. Lastat pehmustetaan ja lastoitettava raaja tuetaan siten, ettei se liiku. Lastoitus ulottuu molempien ympärillä olevien nivelten yli, esimerkiksi säärimurtumassa lasta ulottuu polven ja nilkan yli. Avomurtumassa, jossa murtunut luu ulottuu ihon läpi, haava on hoidettava huolella ja katsottava, ettei luun pää vahingoitu tai joudu alttiiksi lialle.

9. Jos ette vielä ole opetelleet tajuttoman kääntämistä kylkiasentoon, harjoitelkaa se merkin suorittamisen yhteydessä. Muista asennoista käydään läpi ainakin vatsaaan loukkaantuneen, rintakipuisen ja hengitysvaikeuksista kärsivän asennot.

Sairaskohtauksen sattuessa:

• Potilas, jolla on hengitysvaikeuksia ja joka on tajuissaan, tuetaan puoli-istuvaan asentoon, jossa hengitys on helpompaa.

• Tajuissaan oleva vatsakipuinen potilas makaa mieluiten selällään polvet tuettuna koukkuun, jolloin vatsan jännitys on vähäisintä.

• Oksenteleva vatsakipuinen käännetään kyljelleen, ja jalat koukistetaan. Potilas, jolla on sokin oireita, pidetään makuulla ja jalat nostetaan koholle, mikäli vammat sen sallivat

• Selkään vammautunut, tajuissaan oleva potilas on turvallisinta tukea siihen asentoon, missä hänet löydetään. Jos tämä ei ole mahdollista, hänet pannaan selälleen tukevalla alustalle. Vältä kuitenkin liikuttelua.

• Tajuton potilas, joka hengittää, käännetään aina kylkiasentoon vammasta riippumatta. Kylkiasennolla turvataan potilaan hengityksen jatkuminen.

10. Pyytäkää avuksenne tarpojia, samoajia tai vaeltajia

Maskeerataan autettaville vammoja. Vaseliinista ja tuorekelmusta (rakko) sekä punaväristä tulee uskottavia 2. asteen palovammoja, kuivaa mustaa reunoihin lisäämällä saadaan karrelle palanut 3. asteen palovamma. Hypoterminen vaikutelma luodaan valkoisella ja sinisellä värillä huulissa, poskipäissä ja korvissa. Lastoittakaa toisianne. Ketsupilla tai tekoverellä saa tehtyä näyttäviä verenvuotoja

Näytelmät ensiaputilanteista

1 Ryhmät suunnittelevat ja esittävät pienet näytelmät erilaisista ea-tilanteista. Näytelmän päätyttyä keskustellaan ryhmän toiminnasta tilanteessa. Toimivatko he oikein vai olisiko voinut tehdä jotain toisin.

2 Ryhmä esittää vain alkutilanteen. Yhdeltä vartiolaisista alkaa esimerkiksi vuotaa verta nenästä, hän nyrjäyttää nilkkansa tai viiltää puukolla sormeensa. Tämän jälkeen sampo pysäyttää näytelmän. Katsojina olevat vartiolaiset saavat sitten antaa näyttelijöille ohjeita siitä, kuinka heidän tulee toimia. Näyttelijät noudattavat ohjeita täysin tai osittain oman harkintansa mukaan. Lopuksi keskustellaan toimenpiteistä.

3 Ryhmä esittää samasta ea-tilanteesta kaksi näytelmää, jossa toisessa toimitaan oikein ja toisessa virheellisesti, ei kuitenkaan liian ilmeisesti. Lopuksi keskustellaan siitä, kumpi tapa oli oikea.

Miksi mulle aina käy näin

Käytännön harjoituksen jälkeen pohditaan yhdessä millaisissa tilanteissa tapaturmia sattuu. Miten niitä voi ehkäistä ennalta? Miten toimimme, jos retkellä sattuu tapaturma? Mitä ea-välineitä tarvitaan retkelle mukaan?