Otavaeltajat/Toimintaryhmät/Laiskiaiset/Viimeinen ateria

VIIMEINEN ATERIA

Moi, oon Masa 8A:lta. Kerron ohessa eräästä kohtalokkaasta päivästä koulussani Rämelässä. Isäni oli juuri tuonut minut hammaslääkäristä koulun pihalle. Laskeuduin portaat alas ja katsoin ruokalistaa. "Mmm, kalapuikkoja", ajattelin. Kävin pesemässä käteni ja loikin riemuissani ottamaan tarjotinta. Minua vastapäätä linjastossa seisoi eräs 8D:n mulkero Pertsa. Kaikki olivat hakeneet jo ruokaa, mutta hän halusi vielä lisää. Ei ihme, koska hänhän oli koulumme oma tonnikeiju. Huomasin kalapuikkojen vähyyden ja aloin kävellä nopeammin. Linjasto näytti miltei loputtomalta, ja Pertsa oli vieläkin edelläni. Päätin hidastaa häntä huutamalla: "Ei askeltakaan enää, paksunassu!" Pertsa vastasi sivuuttaen huutoni: "Mistäs Näsä on tähän aikaan tulossa? Ei kai vaan ole tullut lintsattua?" "Olin kyllä hammaslääkärissä, vaikkei se sinulle kuulukaan, läski."

Kuin tyhjästä ilmaantui varsin pyylevä keittiötäti, joka sieppasi kalapuikot minun ja Pertsan välistä. Heitin häntä haarukalla poskeen. Keittiötäti vinkaisi tuskasta ja läimäisi Pertsaa kauhalla. Hyökkäsimme yksissä tuumin Muusi-Maijana tunnetun keittiötädin kimppuun. Koko koulu rynnisti toistensa sekä keittiötädin kimppuun täydellisesti ilman syytä. Taistelu oli täydessä vauhdissa, nyrkit viuhuivat uhreja säästelemättä, ruokailuvälineitä käytettiin aseina, mutta kalapuikot olivat ties missä. Äkkiä villisti taisteleva väkijoukko hajaantui, kun paikalle saapunut poliisin Karhu-ryhmä alkoi ampua meitä kumiluodeilla jalkoihin. Pertsa ei ollut vielä huomannut heitä. Olin juuri hipsimässä pois kalapuikkojen kera, kun hän käytti heikkoa hetkeäni hyväkseen ja survaisi veitsen kylkeeni. Tunsin sisuskalujeni valuvan ulos nopeasti. Mitään ei ollut tehtävissä. Kuolin.

Ps. Ei kannata miettiä kuinka kirjoitin tämän tarinan.

Masa Penala