Partiomessu
Partiomessu eli nuotiomessu rakentuu varsin usein Pekka Simojoen ja Anne-Mari Kaskisen Loisto-suurleiriä varten tilaustyönä tekemien gospellaulujen ympärille. Samoja lauluja lauletaan myös nykyisin paljon rippileireillä. Partiomessuliturgia on samanlainen kuin normaalissa evankelisluterilaisessa messuperinteessä.
1. Alkuvirsi
Alkuvirsi on läntisen messuperinteen introituspsalmin evankelinen vastine, mutta se siirtyi 1700-luvulla yleisesti ripin alkuun, pois alkuperäiseltä paikaltaan Herra, armahda -laulun edeltä. Alkuvirren tehtävänä on johdattaa seurakunta pyhäpäivän keskeiseen sisältöön. Siten sen merkitys jumalanpalveluksen kokonaisuudessa on tärkeä. Evankeliumikirjassa onkin suositukset kunkin pyhäpäivän alkuvirreksi. Aamuvirsien tai yleisesti jumalanpalvelukseen liittyvien virsien valinta saattaa olla joskus paikallaan. Parempi kuitenkin on, että alkuvirsi liittyy erityisesti alkavaan jumalanpalvelukseen. Partiomessussa yleensä tässä lauletaan "Tule nuotion loimuun."
Tule nuotion loimuun, älä pimeään jää. Tule nuotion loimuun, se on lämmittävää. Saavu laulamaan iltaan tummuvaan nuotion loisteeseen joukkoon ystävien. Tämä hetki on yhteinen, tämä hetki on rakkauden. Liekki ikuinen roihuta saa ilo leimahtaa. Tämä hetki on yhteinen, tämä hetki on rakkauden. Liekki ikuinen roihuta saa lämpö koskettaa. Tule etsimään voimaa, tule kuuntelemaan Tule etsimään voimaa, matkaan rasittavaan. Saavu laulamaan... Tule hetkeksi rauhaan, tielle rukouksen. Tule hetkeksi rauhaan syliin hiljaisuuden. Saavu laulamaan...
2. Kiitosvirsi Pyhälle Kolminaisuudelle (messun kaavan kohta 7)
Kiitosvirsi Pyhälle Kolminaisuudelle on jatkoa Kunnialle (Gloria) eli enkelten hymnille. Siten se kuuluu messun pysyviin eli ordinarium-osiin. Läntisen perinten mukainen klassinen kiitosvirsi on 300-luvulta peräisin oleva Laudamus-hymni (Me kiitämme). Partiomessussa yleensä tässä lauletaan "On taivas auki".
Nyt tulkaa juhlimaan, on jälleen aika kiittää ja antaa laulun nousta taivaisiin. Nyt vettä tarjotaan, se janoisille riittää. Se tänään virtaa kaikkiin sydämiin. On taivas auki aavistaa voi tänään sen On taivas auki valtaa valo sydämen On tyhjä ristinpuu. On Kristus ylösnoussut, - ja sateenkaari maahan ulottuu. Kun matka rasittaa, hän tiellä tulee vastaan. Hän kulkijoita kutsuu lepäämään. Hän leivän ojentaa hän kotiin kutsuu lastaan On hyvä olla hänen lähellään. On taivas auki... Hän meitä ymmärtää hän uupuneita kantaa. Hän hoitaa kaikki mielet murtuneet. Hän keskellemme jää, hän puhtaat vaatteet antaa ja syliin ottaa kaikki sirpaleet. On taivas auki...
3. Päivän virsi eli graduaali (graduale, messun kaavan kohta 12)
Messun sanaosaan, toisen lukukappaleen ja evankeliumin väliin, sijoittuva päivän virsi on jumalanpalveluksen päävirsi. Keskiaikainen graduale-psalmi, joka on päivän virren liturginen edeltäjä, liittyi messun tekstiaineistoon ja oli musiikillisesti rikas ja vaativa. Jo Luther korvasi saksalaisessa messussaan gradualen seurakuntavirrellä, joka säilytti proprium-luonteensa ja vaihtui siis pyhäpäivän sisällön mukaan. Partiomessussa yleensä tässä lauletaan "Meille aurinko paistaa".
Laulu valtaa hiljaisuuden aavistaa voin salaisuuden, joka tänään meitä piirittää. Koko luomakunta valvoo jotain kaivaten. Sydäntemme pohjaan me kuulla voimme kutsun hiljaisen. Meille aurinko paistaa, meille hymyilee kuu, saamme taivasta maistaa, se meille avautuu. Meille aurinko paistaa, meille hymyilee kuu, saamme taivasta maistaa, se meille avautuu. Joku saapuu keskellemme, joku kuulee kaipauksemme, joku tuntee polut erämaan. Joku istuu nuotiolle lämmittelemään. Silmiimme hän katsoo ja meille jakaa palan leivästään Meille aurinko paistaa… Vielä kulkee halki ajan polku hyvän Vapahtajan. Tänään uutta meissäkin hän luo. Erämaahan eksyneille suunnan näyttää hän. Läpi myrskytuulen me kuulla voimme äänen lempeän. Meille aurinko paistaa…
4. Virsi (messun kaavan kohta 14)
Messussamme korostetaan evankeliumin ja saarnan yhteyttä. Siitä syystä on mahdollista, että saarna seuraa välittömästi evankeliumin lukemista. Saarnan edellä voi kuitenkin olla lyhyt virsi. Sisällöltään saarnaa edeltävä virsi on Pyhän Hengen läsnäoloa pyytävä rukous. Alkuperäisessä järjestyksessä tähän kohtaan kuuluu "Jumalamme", mutta varsin usein se jätetään suosiolla pois koska se on vaikea vuorolaulu liturgin eli papin ja seurakunnan välillä, eikä sitäpaitsi ole ihan välttämätön edes normaali kirkkoliturgiassa.
5. Virsi (messun kaavan kohta 17)
Saarnaa seuraa seurakunnan vastauksena uskontunnustus, josta voidaan siirtyä suoraan esirukoukseen. Ennen esirukousta voidaan kuitenkin laulaa virsi (ns. saarnan päätösvirsi), jonka sijasta voi olla myös muuta musiikkia. Virren tehtävänä on antaa seurakunnalle vielä mahdollisuus saarnaan liittyvään mietiskelyyn ja evankeliumista kiittämiseen. Partiomessussa tässä välissä lauletaan yleensä "Tuli ikuinen".
Nuotio hohtaa illan hämärään. Kulkijoita johtaa lämmittelemään, kulkijoita johtaa lämmittelemään. Katsoivat tulta isät aikanaan. Tuuli soi ja multa syttyi laulamaan. Tuuli soi ja multa syttyi laulamaan. Tuli ikuinen, tuli suuren nuotion, ylle kaiken pimeyden kerran syttynyt on. Tuli ikuinen tänä yönä meidät tuo halki vuosisatojen, valon kirkkaimman luo Lämmön ja valon tulen loimu toi. Sydäntemme talon valaista se voi, Sydäntemme talon valaista se voi. Liekkinä loistaa Poika Jumalan. Pimeytemme poistaa valo maailman Pimeytemme poistaa valo maailman Tuli ikuinen, tuli suuren nuotion, ylle kaiken pimeyden kerran syttynyt on. Tuli ikuinen tänä yönä meidät tuo halki vuosisatojen, valon kirkkaimman luo
6. Uhrivirsi eli Offertorio (offertorium, messun kaavan kohta 19)
Ehtoollisosa alkaa virrellä, joka on ylistystä luomisen lahjoista ja Kristuksen sovitustyöstä. Perinteisessä läntisessä messussa offertorio oli psalmi, joka vaihtui kirkkovuoden ajankohdan mukaan. Sitä laulettiin niin kauan kuin seurakuntalaiset toivat lahjojaan alttarille. Varhaisina aikoina näistä lahjoista erotettiin ehtoollisella siunattava leipä ja viini. Tämän perinteen mukaisesti uhrivirren aikana messussa kerätään kolehti ja katetaan ehtoollispöytä. Partiomessussa tähän tarkoitukseen käytetään laulua "Sama taivas, sama maa". Tähän väliin kuuluvat ehtoolliseen liittyvät virret, musiikit ja laulut jäävät partiomessussa yleensä pois, koska Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1970-luvulta asti ollut mahdollisuus lasten tulemisesta ehtoolliselle vanhempien kanssa ei ole tullut yleiseen tietoisuuteen.
Sama taivas yllä tämän maan yhä kutsuu meitä kulkemaan sama aava meri sininen sama koti yhteinen. Samat niityt, vuoret, erämaat Joet, järvet, kukkulat ja haat sama tuuli hiljaa humisten laulaa yllä metsien. Samaa vettä janoinen saa, sama lähde pulppuaa. Vesi kirkkain kaiken janon sammuttaa. Sama voima rakkauden syliin sulkee jokaisen. Matka jatkuu, matka kohti Jumalaa. Sama retki alla auringon, sama kaipaus sisällämme on ilo lapsen, hymy vanhuksen sama matka yhteinen. Täällä yhteen kuuluu jokainen kasvi, lintu, puu ja ihminen kukin hoivan toisellensa suo, yhdessä näin uutta luo. Samaa vettä... Yksi kaiken antoi omastaan, kaiken voitti rakkaudellaan. Yksi meitä kutsuu kulkemaan aina hänen seurassaan. Kristus kuoli vuoksi jokaisen leivän mursi meitä siunaten, meidät liittää puuhun elämän antaa meille tehtävän. Samaa vettä...
7. Päätösmusiikki (messun kaavan kohta 28)
Jumalanpalvelus päättyy siunaukseen. Sen jälkeen voi kuitenkin olla vielä lähettäminen ja päätösmusiikki. Partiomessun päätösmusiikki on "Tartu käteen Jumalan".
Sammuu loiste kynttilöiden tuuli laulaa ikävöiden hetki kaikkein kaunein kohta muisto vain on. Tuli hiipuu nuotiossa, käsi ystävän on poissa, sisälläsi kaipaus soi sammumaton. Tartu käteen Jumalan, tartu siihen mikä kestää, astu kalliolle joka pettää ei voi. Tartu käteen Jumalan älä minkään anna estää. Kuule kuinka sydämesi sykkii ja soi. Pian jo lehdet lentelevät, koittaa talvi, koittaa kevät. Moneen kertaan telttanarut irrotetaan. Uupuu askel vaeltajan, sortuu seinä savimajan, mutta yksi loppuun asti on paikallaan. Tartu käteen... Elämä on taivallusta iloa ja kaipausta Halki vuorten, laaksojen ja vetten se vie. Yksi auttaa ainoastaan yössäkin Hän tulee vastaan, sydämeesi kuiskaa hiljaa: Tässä on tie! Tartu käteen...
Tämä on siis alkuperäinen laulujärjestys, eli sellainen miksi se on tarkoitettu. Monet papit (varsinkin nuoremmat) tosin haluavat itse määrätä omien jumalanpalvelustensa kaavan ja järjestyksen, joten käytössä on myös muita variaatioita. Lisäksi Partiomessussa voidaan toki laulaa muitakin lauluja. Kitarasäestyksellisinä lauluina ne on helppo toteuttaa millä tahansa lippukuntaleirillä vaikka ilman pappia luonnon keskellä nuotion ympärillä; melodiat ovat tarttuvia, ja nuoret oppivat ne todella nopeasti. Partiotoimintaan oleellisena osana kuuluvana uskontokasvatuksena partiomessu on mainio tapa toteuttaa sitä melkein "puolihuomaamattomasti". Yleensähän; siinä missä on kaksi puuta ristissä, on partiolaisen kirkko...