Lippukunta

<scoutdict>31</scoutdict>

Partiolippukunta on partiotoiminnan perusyksikkö, joka toimii tietyllä alueella, esim. kaupunginosassa. Lippukunnan koostuu yleensä noin 20–200 eri ikäisestä partiolaisesta.

Ryhmät ja osastot

Lippukunnan sisäisiä toimintaryhmiä ovat laumat, vartiot ja vaeltajaryhmät. Lippukunnat voivat olla tyttö-, poika- tai yhteislippukuntia. Suomen noin 850 lippukunnasta yli puolet on yhteislippukuntia.

Lippukunta voi olla jaettu erilaisiin osastoihin. Näistä tyypillisimpiä ovat:

• Sudenpentuosasto, jota johtaa akela laumanjohtajaneuvoston kanssa, johon laumanjohtajat kuuluvat.
• Partiopoikaosasto, partiotyttöosasto tai vartio-osasto, jota johtaa sampo vartionjohtajaneuvoston kanssa, ja johon vartionjohtajat.
• Vaeltajaosasto, jota johtaa valtermanni yhdessä hankeohjaajien kanssa.

Lippukuntatyypit

Lippukunnat eroavat paitsi jäsenistöltään, myös toiminnaltaan. On olemassa meripartiolippukuntia, eräpartiolippukuntia ja opiskelijalippukuntia.

Tunnukset

Lippukunnan tunnuksina on oma partiohuivi ja lippu. Monilla on myös lippukuntamerkki. Lippukunta on yksikkö, johon partiolainen voimakkaimmin identifioituu. Monilla lippukunnilla onkin avain oma kulttuurinsa, ja sen ilmentyminä erilaiset tunnukset vaihtelevat alushousuista anorakkien kautta mitä mielikuvituksellisimpiin tuotteisiin.

<scoutdict>30</scoutdict>

Yhdistys

Lippukunnat ovat usein itsenäisiä yhdistyksiä, joista useimmat ovat rekisteröityjä yhdistyksiä. Lippukunnan korkeinta päätösvaltaa käyttää rekisteröityneissä yhdistyksissä vuosikokous, joita voi olla yksi tai kaksi vuodessa. Lippukunnan toimintaa johtaa yhdessä hallituksen kanssa lippukunnanjohtaja, joka on samalla yhdistyksen puheenjohtaja.

Taustayhteisöt ja varainhankinta

Lippukunnalla saattaa olla tukenaan taustayhteisö, joka usein on seurakunta. Taustayhteisönä saattaa toimia myös aatteellinen tai uskonnollinen yhdistys, kunta, vanhempainneuvosto tai yritys. Taustayhteisö rahoittaa lippukunnan toimintaa joko kustantamalla lähes koko toiminnan tai muunlaisilla avustuksilla. Monet lippukunnat hankkivat rahoitusta toimintaansa myös myymällä erilaisia tuotteita, paketoimalla lahjoja jouluna tai muilla tempauksilla.

Perinteisin varainhankintakeino on partiolaisten adventtikalenteri. Adventtikalenterin toivat Suomeen partiotytöt jo vuonna 1947. Kalenterin ensimmäinen luukku avataan ensimmäisenä adventtina, viimeinen jouluaattona. Luukkujen perinteisiä kuva-aiheita ovat esimerkiksi adventtikynttilät, itsenäisyyspäivän Suomen lippu, Lucian päivän Lucia-neito ja jouluaaton Jeesus-lapsi.

Partiopiirit

Jokainen Suomen lippukunnista kuuluu yhteen 18 partiopiiristä, joiden jako myötäilee maakuntien rajoja, poisluettuna Finlands Svenska Scouter r.f., joka on Suomen ruotsinkielisten lippukuntien valtakunnallinen partiopiiri.

Knoppitietoutta

B-P aikoinaan määritteli lippukunnan ihanne kooksi 32 partiolaista sanoen: "Lippukunnan vahvuus ei mielellään saa olla suurempi kuin 32. Pidän tätä määrää hyvänä, koska itse olen poikia kouluttaessani todennut, että 16 on suunnilleen suurin määrä minkä kanssa tulen toimeen, kun tarkoituksen on löytää ja tavoittaa kunkin yksilöllinen luonne. Katson toisten olevan kaksi kertaa kyvykkäämpiä, ja niin päädyn kolmeenkymmeneen kahteen."'

Tuon ajan lippukunnat olivat usein yhden vanhemman partiojohtajan johtamia. Tämän päivän lippukunnat saattavat olla paljonkin suurempia, mutta ovat yhdistyksiä, joissa toimivia partiojohtajia on useita. Vartiot on jaettu joukkueisiin ja osastoihin, tavoitellen tuota B-P:n yksilöllisen luonteen löytämistä ja kasvattamista.

Partiosanasto

Lippukunta-sana käännetään usein, osin virheellisesti, englanniksi 'troop'. Troop vastaa B-P:n käsitystä lippukunnasta, mutta suomessa parempi ilmaisu B-P:n lippukunnalle on partio-osasto. Suomalaista lippukuntaa taas kuvaa paremmin englannin ilmaisu 'local group'.