Partiointi Suomessa
Yleistä
Suomalaiselle partioinnille on tyypillistä toiminta yhteislippukunnissa. Suurimmassa osassa lippukuntia sekä tytöt että pojat toimivat samoissa ryhmissä. Lippukuntien taustayhteisönä on usein evankelis-luterilainen paikallisseurakunta. Myös yksityiset kannatusyhdistykset voivat toimia lippukunnan taustavoimana.
Organisaatio
Lähes kaikki Suomen lippukunnat kuuluvat jäseninä partiopiirien kautta Suomen Partiolaiset ry:hyn (SP). SP puolestaan kuuluu jäsenenä sekä WOSMiin että WAGGGS:iin. Kaikilla suomalaisilla partiolaisilla on yhtenäinen oikeus osallistua molempien maailmanjärjestöjen toimintaan.
Historia
Partiotoiminnan voidaan katsoa alkaneeksi Suomessa vuonna 1910. Toiminta oli alkuvaiheessa yhteispartiointia, kunnes 1920-luvulla lippukunnat muodostettiin tyttö- ja poikalippukunniksi. Suomen Partiolaiset ry:n perustamisen jälkeen suurin osa lippukunnista palasi yhteispartiointiin. Jotkin lippukunnat ovat vieläkin vain tytöille tai pojille.
Lue lisää aiheesta sivulta Suomen partiohistoria.
Suomalaisen partioinnin erityispiirteitä
- Puolijoukkueteltta: Suomalainen sotilasteltta, joka sopii hyvin myös partiokäyttöön.
- Väiski: kansainvälisillä leireillä suomalaiset partiolaiset on helppo erottaa sinivalkoisista leirilakeistaan. B-P:n itsensä kerrotaan ilostuneen nähtyään ne ensimmäisillä Jamboree-leireillä.
- Woggli: Suomessa Gilwell Woggle, nahkainen huivikiinnike, annetaan partiojohtajille jo partiojohtajan peruskurssin jälkeen. Tämä poikkeaa monien muiden maiden käytännöstä, joissa Wogglin saa vasta Gilwell-kurssin käytyään.
- Lippukunnilla on tunnuksia huiveissa ja muussa käytössä.
