Robert Baden-Powell

Lord of Gilwell R.S.S. Baden-Powell

Maailman partiolaisten ylijohtaja

s. 22.2.1857 – k. 8.1.1941

Kutsumanimiä: B-P, BP, Biipii...

Kuva

Lapsuus

Robert Stephenson Smyth Powell syntyi Lontoossa kuusilapsiseen perheeseen. Hänen isänsä, pastori, professori Baden Powell, Oxfordin yliopiston geometrian professori[1], kuoli B-P:n ollessa kolmivuotias ja perhe joutui taloudelliseen ahdinkoon. Robert opiskeli aluksi kotona, mutta pääsi myöhemmin sisäoppilaitokseen. Hän oli innokas ja aktiivinen oppilas, joskaan kouluarvosanat eivät olleet hyviä. Robert harrasti koulun ohessa pianon- ja viulunsoittoa, näyttelemistä sekä piirtämistä. Hänen tiedetään pystyneen jo lapsena piirtämään sekä oikealla että vasemmalla kädellä.

Robertin äiti oli Henrietta Grace Smyth, professori Powell'in kolmas puoliso (kaksi aikaisempaa olivat kuolleet) - sekä musiikillisesti ja muutenkin taiteellisesti että matemaattis-luonnontieteellisesti lahjakas henkilö.

21.9.1869 annettiin julkinen ilmoitus kaikkien Powellin perheenjäsenten sukunimen muuttamisesta muotoon Baden Powell. Robert ei aluksi pitänyt nimenmuutoksesta, mutta hänen oli tyydyttävä kohtaloonsa. Pian lisättiin nimeen väliviiva ja näin Robertin nimeksi tuli Robert Stephenson Smyth Baden-Powell.

Sotilaana

B-P oli kiinnostunut tiedustelusta ja seikkailikin nuoruudessaan sekä yksin että veljiensä kanssa. Koulun jälkeen hän päätti pyrkiä armeijaan upseeriksi, koska ei läpäissyt Oxfordin pääsykokeita. B-P haki jalkaväkeen sekä hieman kalliimpaan mutta arvostetumpaan ratsuväkeen. B-P läpäisi ratsuväen pääsykokeen viidenneksi parhaiten, ja nuori aliluutnantti R.S.S. Baden-Powell komennettiin kolmanteentoista husaarirykmenttiin Intiaan 1876. Upseerikerhossa B-P joi usein vain yhden sherryn soodavedellä, toisin kuin useimmat muut upseerit jotka ryypiskelivät yleisesti upseerikerhoissa. Tämä on näkynyt myös B-P upseerikerholaskussa. B-P:n kirjeessä äidilleen selviää, että B-P:llä oli upseerikerhon alin lasku 175 rupiaa ja toiseksi alin lasku 275 rupiaa.

Intiassa B-P innostui villisian metsästyksestä niin paljon, että päätti kirjoittaa siitä kirjan. Hän johti armeijassa ollessaan myös joukkojen näytelmätoimintaa. Intiassa hän erikoistui myös tiedustelutoimintaan ja pääsi pian kouluttamaan muita. B-P:n metodit olivat uraauurtavia, ja hän kirjoitti niistä kirjan Aids to scouting (Tiedustelukirja). B-P:llä oli tapana pitää pientä laatikkoa johon hän laittoi muistilappuja. Kun laatikko alkoi olla täynnä, oli B-P:llä valmiina materiaali kirjaa varten.

13.11.1885 komennus Intiassa tuli päätökseen ja laiva irtaantui satamasta. B-P sai uuden komennuksen Afrikkaan ja hän nousi maihin Durbanissa, Natalissa. Syy komennukseen oli puhjennut buurikapina. B-P ei kumminkaan päässyt Afrikassa tositoimiin kuten olisi halunnut, vaan hän joutui toimistotöihin.

B-P:n Intiassa tekemä Aids to scouting oli saanut suuren suosion ja sen innoittamana B-P päätti ryhtyä tekemään lisää kirjoja. Hän kirjoitti muun muassa teoksen Oppikirja upseereille jotka antavat sotilasopetusta pääesikunnan vuoden 1884 yleiskäskyn 30 mukaan, joka julkaistiin nimellä Ratsuväkioppi. Afrikassa B-P pääsi myös oppimaan suurriistan metsästystä ja hän sai virtahevon metsästyksen yhteydessä lempinimen "M'hlalapanzi", eli mies-joka-asettuu-maahan-ampumaan.

Joulukuun lopussa 1887 B-P otti vastaan uuden tehtävän enonsa adjutanttina Etelä-Afrikassa. B-P toimi adjutanttina Etelä-Afrikassa vuoteen 1890 jonka jälkeen hän siirtyi Maltalle. Samalla B-P ylennettiin majuriksi. Maltalla ollessaan B-P hoiti muun muassa sotilaiden virkistystoimintaa. 1895 B-P sai komennuksen Kultarannalle aktiiviseen kenttäpalvelukseen. Ashannissa B-P:n johdolla rakennettiin useita pioneerisiltoja. Tämä sotaretki oli varsin lyhyt ja sen päätyttyä B-P ajatteli kirjata kokemuksensa kirjan muotoon. Hänet myös ylennettiin tämän retken jälkeen everstiluutnantiksi. 28.4.1896 B-P sai käskyn nousta laivaan, joka lähti 2.5. Kapkaupunkiin, jossa oli alkanut Matabelen kansannousu. Kun Matabele- päälliköt oltiin nopeasti ajettu karkuun vuorille, olivat B-P:n tehtävät Etelä-Afrikassa suoritettu ja hänen oli määrä palata takaisin Englantiin. Matabelen sotaretken jälkeen B-P ylennettiin everstiksi. 1897 B-P siirtyi Intiaan 5. rakuunarykmentin komentajaksi. Samalla hän teki tuttavuutta "poika" McLarenin kanssa, josta tuli myöhemmin myös tunnettu partiolainen.

Kuva Etelä-Afrikassa 1896

Heinäkuun ensimmäinen maanantai vuonna 1899, vain muutama viikko Intiasta Englantiin paluun jälkeen B-P oli syömässä ravintolassa, jossa hän tapasi George Gouhin, joka sanoi B-P:lle: "Luulin, että olette Intiassa. Sähkötin sinulle juuri, että sinun on palattava välittömästi Englantiin, sillä ylipäällikkö haluaa tavata sinut". Kun B-P hetken myöhemmin sotaministeriössä tapasi ylipäällikön, joka sanoi hänelle: "Haluan että lähdette heti Etelä-Afrikkaan", B-P vastasi "kyllä, sir". "Voitteko lähteä ensi lauantaina?", kysyi ylipäällikkö johon B-P totesi: "En voi sir". Ylipäällikkö oli ällistynyt B-P:n vastauksesta ja kysyi "Miksette voi?", johon B-P vastasi "Sir, lauantaina ei lähde laivaa Etelä-Afrikkaan, mutta voin lähteä perjantaina".

Vuonna 1899 eversti Baden-Powell osallistui Mafekingin puolustukseen, joka kesti 217 päivää ja teki B-P:stä kansallissankarin. Mafekingissa B-P ajatteli kokeilla poikien käyttöä lähettitehtävissä vapauttaakseen sotilaita tositoimiin. Mafekingissa tiedustelijapoikien urheus teki häneen pysyvän vaikutuksen. Kerran B-P sanoi yhdelle pojalle: "Teidän on syytä varoa – teihin osuu vielä luoti, jos ajatte noin", mihin poika vastasi "ajan pyörälläni niin lujaa, etteivät luodit osu minuun". Piirityksen aikana, kun B-P:llä ei ollut oikeaa rahaa jolla hän olisi voinut maksaa palkat, hän teki paperista rahoja jotka pystyi vaihtamaan sodan jälkeen oikeaksi rahaksi. Sodan päättyä kukaan kuitenkaan ei vaihtanut rahoja ja niistä tuli keräilyharvinaisuuksia. Samalla tavalla piirityksen aikana tehtiin B-P- postimerkkejä, kun oikeita merkkejä ei ollut saatavilla. Tästä nousi kohu, koska Britanniassa oli käytössään vain Majesteetin kuvilla olevia merkkejä. Hänen majesteettinsa kuitenkin hyväksyi B-P:n toimet. Mafekingin taistelujen loppuvaiheissa saapui B-P:lle sähke, jossa kerrottiin, että Hänen Majesteettinsa on ylentänyt hänet kenraalimajuriksi. 43 vuoden iässä hän oli kaikkien aikojen nuorin brittiläinen kenraali. Palattuaan kotiin 1903 B-P sai kuulla kirjaansa, joka oli alun perin kirjoitettu sotilaille, käytettävän yleisesti nuorisotyössä. Häntä pyydettiin kehittämään kasvatusjärjestelmä pojille.

Vuonna 1903 B-P ilmoittautui sotaministeriöön ja hänestä tuli ratsuväen ylitarkastaja.

Partiolaisena

BP vanhana

B-P nousemassa maihin Helsingin Kaivopuistossa elokuussa 1933.

B-P alkoi muotoilla kirjaansa uudelleen nuorille sopivammaksi ja päätti kokeilla ideoitaan käytännössä järjestämällä ensimmäisen partioleirin Brownsean saarella vuonna 1907. Tämä historiallinen leiri kokosi yhteen 22 poikaa eri yhteiskuntaluokista. Leiriä johti B-P:n kanssa jo aikaisemminkin mainittu "Poika" McLaren. Leiri teki tappiota 24 puntaa, 11 shillinkiä ja 2 pennyä, jotka B-P maksoi omasta pussistaan. Seuraavana vuonna ilmestyi Aids to scoutingin uusittu versio, Scouting for boys (Partiopojan kirja), josta tuli myyntimenestys. Pojat perustivat itse partioryhmiä kokeillakseen kirjan ohjeita. Partioliike oli syntynyt. Se levisi nopeasti ympäri Brittiläistä Kansainyhteisöä ja lopulta ympäri maailmaa. Tyttöjen partiotoiminta käynnistyi pian poikien jälkeen vuonna 1910 Agnes Baden-Powellin, B-P:n siskon perustamana. Ensimmäiset tyttöjen partioryhmät olivat kuitenkin ilmestyneet jo vuonna 1908.

Kenraali Baden-Powell jäi armeijasta eläkkeelle vuonna 1910, ja ohjasi voimavaransa partiojärjestön kehittämiseen. Hän matkusti ympäri maailmaa rohkaisemassa ja avustamassa liikkeen leviämistä. 30.10.1912 hän meni naimisiin apulaisensa Olave Soamesin kanssa, kymmenen kuukautta ensitapaamisen jälkeen. Häät olivat pienimuotoiset perhejuhlat koska kumpikaan ei halunnut häistä suurta julkista tapahtumaa. Vihkijänä toimi pastori R.E. Adderly, morsiusneitona oli B-P:n sisko Agnes Baden-Powell ja sulhaspoikana toimi B-P:n veli, majuri Baden Baden-Powell. Kuherruskuukautensa Baden-Powellit viettivät retkeillen Algeriassa. B-P:n tiedetään yllättyneen Lady Olaven retkeilytaidoista ja hän kirjoittikin äidillensä kirjeen jossa hän kertoi, että Olave pärjää leirioloissa yhtä hyvin kuin mies, kävelee reippaasti eikä koskaan eksy ja hän on hyvä partiolainen. He saivat myöhemmin kolme lasta, Peterin, Heatherin ja Bettyn. Kun ensimmäinen maailmansota syttyi 1914, B-P ilmoittautui takaisin armeijan palvelukseen, mutta hänelle ilmoitettiin, että häntä tarvitaan enemmän kotirintamalla. Sodan aikana saksalaiset tiedotusvälineet ilmoittivat muutaman kerran, että suuri vakoilija Baden-Powell on saatu kiinni ja teloitettu Saksassa. Nämä väitteet olivat kuitenkin vain sotapropagandaa.

1920 järjestettiin ensimmäinen jamboree Lontoossa. Sen päätöstilaisuudessa 7. elokuuta B-P julistettiin maailman partiolaisten ylijohtajaksi. Ennen kolmatta jamboreeta B-P sai kirjeen pääministeri Ramsey MacDonaldilta. Kirjeen luettuaan rauhallinen B-P tokaisi "hemmetti", mikä oli harvinaista häneltä. Hän jatkoi: "luullakseni voin kieltäytyä siitä". Kirjeessä kerrottiin, että hänen tultaisiin aateloimaan kolmannella maailmanjamboreella. Aikaisemmin B-P oli jo kieltäytynyt aatelisarvosta koska vastusti periytyvää aatelisjärjestelmää. Tällä kertaa kuningas kuitenkin ilmoitti, ettei tästä voisi kieltäytyä. Uutinen otettiin liikkeessä iloiten vastaan ja B-P valitsi nimekseen Lord Baden-Powell of Gilwell. Jamboreella B-P:n tiedetään huvittuneen suomalaisten omituisista leirilakeista (väiski).

B-P:n terveydentila alkoi heiketä. Vuonna 1934 hänen eturauhasensa poistettiin. 25.10.1938 B-P poistui viimeisen kerran Pax Hillistä ja kahta päivää myöhemmin koko Englannista, suuntana Kenia.

Vuonna 1939 B-P asetettiin, hänen itsensä tietämättä ehdokkaaksi Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Maailmansodan syttymisen vuoksi vuonna 1939 ei Nobeleita kuitenkaan jaettu.

Sitten tuli 8.1.1941. Kello 5:45 aamuyöllä maailman "poikakenraali" sulki silmänsä viimeisen kerran. Hänen elämänsä polulle piirrettiin viimeinen maamerkki. B-P meni kotiin. Voidaan sanoa, että hänen merkillisen ja vaiherikkaan elämäntaipaleensa ansiosta maailmaan jäi jotain sellaista, mitä siellä ei ollut ollut aikaisemmin. Näin hän oli saavuttanut ainakin yhden hyvälle elämälle asettamansa tavoitteen - kyennyt jättämään jälkeensä jotain, joka teki maailman hieman paremmaksi paikaksi elää.

B-P, Olave, Heather, Peter ja Betty

Lainauksia

• On yleensä vaarallista kieltää pojalta jotain. Kielto tekee sen rikkomista heti seikkailun.
• Lujaluontoiset miehet eivät kaipaa kieltolakia.
• Jokainen partiolainen tietää, että poika joka tupakoi on hölmö.
• Olen nähnyt hyvin paljon partiolaisia elämäni aikana mutta en koskaan noin märkiä kuin te! -Jamboree 1924
• Partio ei ole kerho eikä pyhäkoulu, vaan metsien koulu!

Knoppitietoutta

• B-P:n parta punainen, ennen sen muututtua iän myötä harmaaksi.
• Kun B-P saapui Suomeen vierailulle, kunniapartiolainen Mannerheim tarjosi B-P:lle aidon englantilaisen Gin Tonic -drinkin, josta B-P oli erittäin mielissään.
• B-P pystyi piirtämään yhtä hyvin molemmilla käsillään.

Viimeinen viesti

Rakkaat partiolaiset Jos olette nähneet näytelmän "Peter Pan", muistatte varmaan, miten merirosvopäällikkö aina valmisteli kuolinpuhettaan, koska hän pelkäsi, että kun hänen viime hetkensä koittaa, hänellä ei olisi aikaa puheensa pitämiseen. Minun laitani on lähes samalla tavalla ja niinpä, vaikka en olekaan tällä hetkellä kuolemaisillani, kuolen jonakin näistä päivistä ja haluan lähettää teille jäähyväisviestin erotessamme. Muistakaa, että nämä sanat ovat viimeiset, jotka minulta saatte, joten ajatelkaa niitä. Elämäni on ollut mitä onnellisin ja toivon, että teidän itse kunkin elämä myös olisi onnellinen. Minä uskon, että Jumala on pannut meidät tänne hauskaan maailmaan elämään onnellisina ja iloitsemaan elämästä. Onnea ei voi tuoda sinulle rikkaus eikä myöskään urallasi menestyminen tai mukavuudenhalu. Ensi askel onneen on tämä: kasvata itsesi terveeksi ja voimakkaaksi pojaksi, niin että mieheksi vartuttuasi voit olla hyödyksi ja siten nauttia elämästä. Luonnon tutkiminen osoittaa sinulle, miten runsaasti kauneutta ja ihmeellisiä asioita Jumala on maailmaan luonut sinun nautittavaksesi. Ole tyytyväinen osaasi ja käytä se parhaalla mahdollisella tavalla. Näe asioiden valoisat puolet synkkien asemasta. Mutta oikea tie onneen on muiden ihmisten onnelliseksi tekeminen. Yritä jättää tämä maailma vähän parempana kuin sen löysit, ja kun tulee vuorosi kuolla, voit kuolla onnellisena tuntiessasi, että et ainakaan kokonaan ole aikaasi tuhlannut, vaan olet tehnyt parhaasi. "Ole valmis" tällä tavalla elämään onnellisena ja kuolemaan onnellisena, pidä partiolupauksesi aina, silloinkin kun et enää ole poika, ja Jumala auttakoon sinua siinä. Ystäväsi

(Löydetty Baden-Powellin asiapapereiden joukosta hänen kuoltuaan)

Kirjat

• Luettelo B-P:n englanninkielisistä kirjoista
• Luettelo B-P:n englanninkielisistä kirjasista ja pamfletteista
• Luettelo B-P:stä kertovista englanninkielisistä julkaisuista

Suomenkieliset kirjat

• 1911 Partiopojat
• 1917 Kokemukseni vakoojana
• 1917 Partiopojat ja tytöt
• 1927 Tie onneen
• 1933 Partiopojan kirja
• 1939 Upseerivuosiltani
• 1952 Ohjeita partiojohtajille

B-P:stä kertovat suomenkieliset kirjat

• 1947 Svenson Sven, Poikakenraali romaani B-P:stä.
• 1988 Rinta-Kahila Kari, Baden-Powell of Gilwell
• 1992 William Hillcourt Olave Baden-Powell, Sankarin kaksi elämää

Aiheeseen liittyviä linkkejä

• Englanninkielinen wikipedia
• Suomenkielinen wikipedia
• B-P:n sukupuu
• http://www.pinetreeweb.com/index.htm

Lähteet

• William Hillcourt Olave Baden-Powell, Sankarin kaksi elämää ISBN 951-829-368-6
• Vartionjohtajan käsikirja
• Lordi Baden-Powell of Gilwell: Partiopojan kirja, ISBN 951-829-376-7

gondi-online:(JPP)_Internationale_Pfadfinderbewegung/_Leben_BiPi scoutaid:37 schlauesbuch:Abbildungen scoutpedia.com:Robert_Baden-Powell scoutwiki.nl:Baden-Powell roexploratori:CVN2006