Suomen Metsänkävijät/Historia/1920-luku

Metsänkävijät erosivat Suomen Partioliitosta 1920 aatteellisista, lähinnä partiolakiin ja -lupaukseen liittyvistä, syistä. Vainio ajoi myös partiopoikien ja -tyttöjen erottamista eri liittoihin. Hän kirjoitti 1920 Partiolaisen Jäsen- Ja Merkintäkirjan, jossa oli kirjattuna SPL:n virallinen partiolupaus, jossa velvoitettiin ”parhaan kykynsä mukaan täyttämään velvollisuutensa Jumalaa ja isänmaata kohtaan”. Kirjassa on mainittu myös toinen muoto: vakuutus, jossa Jumala ja isänmaa oli jätetty pois. Tätä muotoa käyttivät muutamat järjestöt. Partiolupauksessa kehotettiin ”tottelemaan partiolakia”, kun taas vakuutuksessa partiolakia tuli seurata ”parhaan kykynsä mukaan”. Roomalaiskatolisena Vainio ei halunnut tuoda uskonasioita juurikaan esille.

Vainiolla oli suomalaisessa partioliikkeessä paljon vaikutusvaltaa ja se lisääntyi 1923, kun hän julkaisi Partiopoikain käsikirjan. Tämä kirja oli partio-ohjelman perustana monta vuosikymmentä ja siitä otettiin uusintapainos vielä 1950-luvullakin.

1925 metsänkävijät palasivat takaisin liittoon, kun perustettiin Suomalainen Partiopoikaliitto (SPPL) ja Suomalainen Partiotyttöliitto (SPTL). Näiden kahden vähäistä yhteistyötä koordinoi SPL yhteisenä kattojärjestönä. Voidaan olettaa, että jako tyttöihin ja poikiin oli Vainiolle tärkeämpää kuin lupausasia, koska tämän jälkeen vapaamuotoisempaa vakuutusta ei enää vaadittu.