Metsäsauna

Metsäsaunalla tarkoitetaan sisäänlämpiävää asumusta, joita käytettiin metsä- ja maataloustyöväen sekä kalastajien tilapäisenä asuntona syrjässä vakinaisesta asutuksesta. Käyttötarkoituksen ja sijaintipaikan mukaan metsäsaunaa voidaan nimittää myös niittysaunaksi tai kalasaunaksi.

Joissakin tapauksissa näitä nimityksiä käytetään edelleen myös sellaisista rakennuksista, esim. vanhojen kalasaunojen seuraajista, joista "sauna"-merkitys on jo täysin hävinnyt.

Metsäsaunojen rakentamisessa kehitetyt menetelmät vaikuttivat myös korsujen rakentamiseen talvi- ja jatkosodassa.

Metsäsaunojen tarkoitus

Kun perustettiin metsätyömaa, alettiin raivata ulkoniittyä tai käyttöön vakiintui tietty kalastuspaikka, tarvittiin laavua pysyvämpi asuinsija. Metsäsaunan saattoi rakentaa esimerkiksi metsätyömaan kaatoporukka eli hevosmies ja kaksi kaatomiestä yhdessä omaksi asuinsijakseen.

Aleksis Kivi kertoo kirjassaan Seitsemän veljestä Impivaarassa veljesten isoisän jäljiltä olleesta sysikoijusta, joka saattoi olla hiilenpolttajan asumukseksi rakennettu metsäsauna. Veljekset käyttivät sitä tilapäisasuntona ennen oman uudistalonsa valmistumista.

Metsäsaunat olivat metsätyöväen pääasiallinen asumistapa 1800-luvulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Metsätyöväen tarpeisiin ne rakennettiin uittoväylien varsiin. Vasta vuonna 1928 tuli voimaan ns. kämppälaki (laki metsä- ja lauttaustyöväen asunnoista), joka asetti metsätyöväen asumusten vaatimustason metsäsaunoja ylemmäksi. Syntyivät hirsi- ja parrurakenteiset metsäkämpät.

Rakenne

Metsäsaunat rakennettiin nopeasti ja yleensä paikan päältä saatavista tarvikkeista. Sijoituspaikka valittiin rinteestä, johon rakennus sijoitettiin puolittain maan sisään. Näin osa seinistä muodostui maapenkasta. Maan päällä oli muutama hirsikerta ja vain alarinteen puoleinen seinä eli oviseinä oli kokonaan hirrestä. Hirsiä ei välttämättä sovitettu toisiinsa veistämällä, vaan ne käytettiin pyöreinä ja raot tiivistettiin sammalella.

Perustus oli ns. multipenkki, joka eristettiin sisäpuolelta sammalella ja ulkopuolelle ladottiin luonnonkivistä sokkeli. Sokkeliin jätettiin tuuletusaukkoja, joista johti puinen tuuletushormi multipenkin läpi. Kylmäksi ajaksi tuuletusaukot suljettiin, muulloin ilman annettiin kiertää perustuksessa.

Saunassa oli harjakatto, jonka kohdalla, keskikäytävällä, oli asumuksen korkein kohta. Ainoastaan siinä saavutettiin seisomakorkeus.

Saunan yhdessä nurkassa oli tulisijana sisäänlämpiävä, luonnonkivistä ladottu kiuas. Seiniä kiersivät istuin- ja makuusijat eli ritsit, jotka muodostuivat maapenkistä. Maapenkin katteena oli vitsas- ja havukerroksia ja niiden päällä saattoi olla huopia.

Muut rakennukset metsäsaunan yhteydessä

Koska metsäsaunan tulisijana oli sisäänlämpiävä kiuas, pohjimmiltaan vain luonnonkivistä kuiviltaan ladottu, se ei soveltunut ruuanlaittoon. Ruuanlaittoa varten tarvittiin erillinen kota, jossa oli keskiliesi. Lisäksi saattoi olla maauuni leivän paistamista varten.

Lähteet

• Järvelä-Hynynen, Raija: Seurasaari : kuvakirja ulkomuseosta = The Open-Air Museum in Pictures, s. {{{Sivu}}}. [Helsinki]: Museovirasto, 1992. ISBN 951-9075-48-8.
• Niiranen, Timo: Miten ennen asuttiin : vanhat rakennukset ja sisustukset, s. {{{Sivu}}}. Helsinki: Otava, 1981. ISBN 951-1-06423-1.
• Väänänen, Eero: Tukkikämpät : metsien miesten arkkitehtuuria, s. {{{Sivu}}}. Helsinki: Sarmala, Rakennusalan kustantajat RAK, 2003. ISBN 951-664-123-7.