Otavaeltajat/Toimintaryhmät/Laiskiaiset/Kalapuikkospektaakkeli

KALAPUIKKOSPEKTAAKKELI

”PIRRRR!”

Tämä monille tuttu ääni merkitsee toisille työtä, toisille vapautta, mutta ennen kaikkea se merkitsee sitä, että koulun kello soi ja oppitunnit loppuvat. Oli ruoka-aika. Tarinamme sankarille se merkitsi ensimmäistä vaihtoehtoa. "Äh, taas työtä", ajatteli Rämelän koulun keittäjä, oppilaiden keskuudessa Muusi-Maijana tunnettu tukeva täti, joka herätti inhoa monessa koulun oppilaassa. "Kaiken lisäksi on kalapuikkopäivä, mikä tietää tuplasti työtä minulle ¬– varsinkin sen jälkeen kun muut keittäjät joutuivat hermolomalle viime viikkoisen pinaattilettupäivän jälkeen", Maija harmitteli osaansa, joka olisi tänään tavallistakin vaikeampi.

"Sieltä ensimmäinen jo saapuukin, ja onpas vastenmielisen lihava poika!", ajatteli Muusi-Maija, "mutta mitä, hänhän lappaa lautaselleen reilusti yli kahdeksan puikkoa, joka on puikkojen tarkkaan laskettu rajoitus!" Kun Maija oli menossa huomauttamaan pojalle tämän laskuvirheestä, loput puikkoja himoavat oppilaat ryntäsivät paikalle meluten kuin buffalot, joita Maija lehmipojan elkein yritti pysäyttää, siinä onnistumatta. Maijan onneksi oppilaat kuitenkin linjastoon päästyään käyttäytyivät suhteellisen rauhallisesti. Etuilukin jäi tavallista vähemmäksi, arvatenkin puikkojen huumaavan tuoksun takia.

Lopulta viimeinenkin oppilas ja opettaja oli saanut ruokaa, ja kaikki istuivat nyt nätisti paikallaan sitä mutustaen. Kohta Maijakin pääsisi nauttimaan puikoista, jotka oli oveluudella – ja keittäjien vähemmän kuuluisan vaiston avulla – itselleen puikkolaariin varannut. Ensin hänen kuitenkin pitäisi pyyhkiä pari pöytää, ja kattilatkin pitäisi panna tiskiin. Maija heräsi kalapuikkoja koskevista unelmistaan kuullessaan rähinää linjastolta ja kääntyi salamannopeasti ympäri aavistaen kalapuikkojensa olevan vaarassa joutua jonkun muun syömiksi. Hän tunnisti toisen rähinöitsijöistä olevan se kalapuikkorajoitusta rikkonut paksu poika. Toista Maija ei tunnistanut, mutta molemmat olivat silti uhka puikoille, joita hän janosi kuin narkkari päiväannostaan. Niinpä hän loikkasi poikien ja puikkojen väliin tiikerin voimalla ja notkeudella ja kahmaisi puikot käsiinsä. Kun hän oli ahmaisemassa puikot ammottavaan kitaansa, hän tunsi haarukan aiheuttamaa valtavaa kipua sen lävistäessä hänen poskensa. Kivusta raivostuneena hän iski suuren kauhan lähimpään päähän suurella voimalla. Iskun kohde vastasi tönäisemällä Maijan pöytää vasten, jolloin puikot lensivät Maijan käsistä. Jostain syystä kaikki oppilaat, jotka olivat seuranneet tätä välikohtausta suut ammollaan, hyökkäsivät samaan läjään jakelemaan iskuja toisilleen ja välillä vahingossa itselleenkin. Jotkut opettajatkin ottivat osaa suureen taistoon, jota media kommentoi pitkään "massiivisena kalapuikkospektaakkelina".

Poliisin Karhu-ryhmän avustuksella saatiin taisto lopultakin päätökseen. Päätökseen ajautui myös yksi epäonnekas oppilas. Tätä Muusi-Maija ei kuitenkaan huomannut, sillä hänkin oli vihdoin päässyt kalapuikkojen makuun. Hän oli saanut pelastettua pari puikkoa, joita tyytyväisenä mutusteli.

EPILOGI

Maijalle kävi ihan hyvä tuuri, sillä hän sai pitää työpaikkansa, joka monelta taistoon osaa ottaneelta opettajalta otettiin pois. Myös monet oppilaat erotettiin koulusta samasta syystä. Koulusta tuli loistotyöpaikka keittäjälle. Ulos heitettyjen oppilaiden ja opettajien määrä oli niin suuri, että koulussa oli väkeä enää vain muutama kymmen. Nyt ruokaa riitti kaikille ja santsatakin pystyi monta annosta syöjien vähyyden takia. Nyt varmaan ihmettelette, miksi ruokatilauksia ei muutettu, mutta siihenkin on yksinkertainen selitys: rehtori oli väärin ymmärretty kirjailija, joka inhosi virallisia lomakkkeita. Hänellä oli sitäpaitsi parempaakin tekemistä, hän nimittäin hioi uuden novellinsa loppua.