Ohjelmauudistus 2010/Johtajan kansio/Seikkailijat/Johtajana seikkailijoissa/seikkailijajoukkue

Yhtenäis- ja putkimalli seikkailijoissa HUOM! EI KÄYTETÄ SANAA KLIMPPI, KOSKA SIITÄ TULEE HETI MIELEEN RÄKÄ

YHTENÄISJOUKKUE

Joukkueet voivat olla joko yhtenäisjoukkueita tai putkijoukkueita. Yhtenäisjoukkueessa kaikki aloittavat suunnilleen samaan aikaan ja uusia vartiolaisia ei juuri tule vartioon sen jälkeen. Vartiolaiset ovat siten suurin piirtein samanikäisiä ja saattavat tuntea toisensa jo sudenpentuajalta. Yhtenäisjoukkuetta leimaa yleensä vahva yhteishenki ja vartiolaiset tapaavat toisiaan myös partion ulkopuolella.

Pojat toimivat useimmiten luontevasti isoissa porukoissa, joten heidän ensisijainen viiteryhmänsä on koko joukkue. Tytöt puolestaan muodostavat yllättävän nopeastikin pieniä kahden tai kolmen hengen porukoita, joiden hajoittaminen voi aiheuttaa katkeria vastalauseita. Tytöt luultavasti samaistuvat helpommin omaan vartioonsa, kuin koko joukkueeseen, jos vartiot pysyvät samana koko seikkailija-ajan. Välillä voi olla hyvä vaihdella vartioiden kokoonpanoa, mutta ei ole mitään syytä muka kasvatuksellisessa mielessä joka kokouksessa erottaa ystävyksiä toisistaan. Vartion jälkeen pojista koostuva yhtenäisjoukkue voi halutessaan jatkaa suoraan toimintaansa tarpojavartiona. Isot tyttöjuoukkueet kannattaa jakaa kahdeksi vartioksi tarpojiin siirryttäessä.

PUTKIJOUKKUE

Putkivartioon puolestaan liittyy vuosittain uusia, juuri sudenpennusta tulleita jäseniä ja vanhimmat vartiolaiset siirtyvät tarpojiksi. Uusien vartiolaisten mukaan ottaminen on helppoa, eikä pienessäkään lippukunnassa synny ongelmaa, jos uusia aloittavia vartiolaisia on vain muutama. Samassa vartiossa on samaan aikaan eri ilmansuuntia suorittavia ja eri ikäisiä vartiolaisia.

Jos seikkailijajoukkue toimii putkimallilla, kannattaa jakaa joukkue siten, että samanikäiset ovat samassa vartiossa. Silloin pystytään helposti toimimaan niin, että samassa kokouksessa toiset vartiot harjoittelevat saman aihealueen (esim. ea, tulenteko, ruoka, solmut) helpompaa ja osa edistyneempää versiota. Iso osa seikkailijaohjelmasta on luontevasti retkellä suoritettavaa, joten sekin helpottaa eri ilmansuuntien suorittamista ryhmässä yhdenaikaisesti. Koko joukkue voi tehdä kokouksissa samaa taitomerkkiä, isommat tekevät tarvittaessa haastavammalla tasolla kuin pienemmät. Tämä vaatii johtajalta runsaasti soveltamiskykyä ja suunnittelemista, mutta niin putkimallissa väistämättä käy.

Molemmissa vartiotyypeissä on niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Riippuu paljolti lippukunnan rakenteesta ja uusien vartiolaisten määrästä kumpi tyyppi kulloinkin soveltuu. Joskus joukkueet eivät myöskään ole kovin selvästi kumpaakaan, vaan niissä on piirteitä molemmista tyypeistä. Esimerkiksi jos lippukunnan kahden joukkueen jäsenmäärä on kutistunut niin pieneksi, että se haittaa toimintaa, kannattaa harkita myös joukkueiden yhdistämistä.

VENEKUNTA

Meripartiolippukunniksi kutsutaan niitä lippukuntia, joiden toiminta painottuu vesillä liikkumiseen. Periaatteet ja tavoitteet ovat samat kuin partiotoiminnassa yleensäkin, mutta purjehtiminen ja siihen liittyvät tiedot ja taidot ovat keskeinen osa meripartiotoimintaa erityisesti kesällä. Meripartiossa joukkueita kutsutaan venekunniksi. Venekuntaa johtaa Sampo (ruots. Kapten) Meripartiotoimintaa on eniten rannikko- ja saaristoalueiden partiolippukunnissa, mutta myös sisämaan järviltä löytyy lippukuntia, joilla on meripartiotoimintaa.

Meripartiolaiset suorittavat samat seikkailijaohjelman perusaktiviteetit kuin maapartiolaisetkin. Painotuksia voi vaihdella tarpeen mukaan, esim. perusohjelman pelaustautumisativiteeteissa voi painottaa omassa lippukunnassa tärkeitä asioita.

Jokaiseen ilmansuuntaan kuuluu lisäksi muutama kesäaikaan suoritettava lisäaktiviteetti meripartiolaisille. Lisäaktiviteetit sisältävät merimiestaitoja ja oman lippukunnan alukseen liittyviä aioita tai liittyvät sellaiseen kalustonhuoltoon, jota maapartiolainen ei kovin usein tarvitse. Kaikki halukkaat seikkailijaryhmät voivat tietenkin suorittaa meripartion lisäsuorituksia, jos heillä on siihen mahdollisuuksia ja mielenkiintoa.

Meripartiolaistenkin seikkailijaohjelmaan kuuluvat taitomerkit. He suorittavat yhden meritaitomerkin jokaisessa ilmansuunnannassa. Taitomerkeissä on lähinnä lipukunnan alukseen liittyviä aktiviteetteja, joten niitä ei voi suorittaa ilman jonkinlaista venettä. Taitomerkit suoritetaan numerojärjestyksessä. Jos aikaa jää, meripartiolaiset voivat suorittaa muita seikkailijaohjelman taitomerkkejä oman kiinnostuksensa mukaan.