Erik Oksanen
| Erik Johan Adolf "Eki" Oksanen | |
|---|---|
| S. | 10. tammikuuta 1896 (Laukaa) |
| K. | 15. marraskuuta 1979 (Helsinki) |
| Lippukunnat | |
| 1911 Mikkelin Partiopojat - Nuoret Valvojat 1917 Mikkelin Partiopojat 1917- Ekin Partio | |
| Tärkeimmät tehtävät | |
| Ekin Partio, perustaja ja lippukunnanjohtaja Savon Partiopoikapiiri, piirinjohtaja | |
Erik "Eki" Oksanen (10.1.1896-15.11.1979) oli upseeri ja Ekin Partion perustaja.
Lapsuus
Vuonna 1911 Eki Oksanen osallistui partiotoimintaan Mikkelissä Hirvi-patrullin johtajana. Hän oli niiden yhdentoista pojan kanssa retkeilemässä Mikkelin Rantakylässä 22. lokakuuta 1911, joille Mikkelin poliisilaitokselta tuotiin venäläistetyn Suomen senaatin käsky partiotoiminnan lakkauttamisesta.
Ekin Partion perustaminen
Maaliskuun vallankumouksen jälkeisissä tunnelmissa Eki Oksanen oli kiirastorstaina 5. huhtikuuta 1917 Tanskasen kahvilassa kymmenen pojan joukossa perustamassa Mikkelin Partiopojat -lippukuntaa. Oksanen toimi siinä pari kuukautta Orava-vartion johtajana ja sitten ensimmäisen joukkueen johtajana. Lokakuussa 1917 hänen joukkueensa aloitti toimintansa itsenäisenä järjestönä, "Ekin Partiona".
Nuoruus
Oksanen oli vuonna 1917 partiotoiminnan ohella perustamassa suojeluskuntia Ristiinaan ja Mikkeliin. Tammikuussa 1918 hän lähti sisällissotaan. Oksanen osallistui taisteluihin Mäntyharjun-Lusin rintamalla Mouhussa ja päätti lähteä upseerin uralle. Palvellessaan Haminassa Oksanen lähetti kirjallisia ohjeita ja viikkokäskyjä, joita luettiin vartioiden kokouksissa. Hän oli tammikuussa 1920 Helsingissä perustamassa uutta Suomen Partioliittoa. Ennen kadettikoulua 1920-1922 hän osallistui Aunuksen retkeen itärajan takana ja haavoittui Porajärvellä.
Luutnanttina ja kapteenina hän palveli Tampereen rykmentissä Lahdessa ja polkupyöräpataljoona 3:ssa Mikkelissä 1929-1938, joina vuosina Oksanen oli sekä Ekin Partion lippukunnanjohtaja että Savon Partiopoikapiirin johtaja. Vuonna 1933 Oksanen oli Suomen Jamboree-joukkueen johtajana Unkarissa.
Oksanen oli uranuurtaja talvipartioinnin kehittämisessä Suomessa. Tultuaan takaisin Mikkeliin 1929 hän aloitti kokeilut yöpymisessä armeijan talviteltoissa kaminan lämmössä. Oksasen kokeilut vaikuttivat siihen, että Liiton toiminnanjohtaja Verneri Louhivuori antoi tammikuussa 1935 suosituksen armeijan talvitelttojen käytöstä. Ekin Partio järjesti useita omia talvileirejä ja Pieksämäellä 1938 järjestetyn Suomalaisen Partiopoikaliiton talvileirin osanottajista ekiläisiä olikin yli kymmenesosa.
Sota-aika
Talvisodassa Oksanen oli pataljoonankomentajana Summassa Lähteen lohkolla. Sotakokemuksistaan hän kokosi kirjan "Summan miehet". Talvisodasta hänet muistetaan raudanlujana komentajana, joka piti miehineen Summassa kahdeksan viikon ajan hallussaan linnoitettua asemaa. Kun ruotsalaiset tulivat päästämään Oksasen pataljoonan lepäämään, venäläiset valloittivat aseman seuraavana päivänä. [1]
Jatkosodassa Oksanen oli Itä-Karjalassa ja kouluttajana. Everstiluutnantiksi ylennyt Oksanen oli sodan jälkeen Rauma-Raahe Oy:n sosiaalijohtajana Raumalla.
Sotien jälkeinen aika
Sotien jälkeenkin Eki Oksanen nähtiin usein Mikkelissä. Hän osallistui Ekilän vihkiäisiin 1949 ja Rantakylän partiomuistomerkin paljastukseen Rantakylässä 1961.
Eki Oksanen kuoli 15. marraskuuta 1979 Helsingissä. Pääesikunta järjesti siunaustilaisuuden Temppeliaukion kirkossa marraskuun viimeisenä päivänä, jolloin oli kulunut 40 vuotta talvisodan alkamisesta. Partioveteraanit kunnioittivat Eki Oksasen muistoa partioylijohtaja Verneri Louhivuoren johdolla. [2]
Ansiomerkit
- 1920 Mannerheim-solki
- 1923 Ekin Partion kultainen ansiomerkki, nro 1
- 1933 Suomalaisen Partiopoikaliiton kultainen ansiomerkki
- 1949 Hopeasusi
Lähteet
- ↑ Ekin Partio itsenäisen Suomen ikäinen. Ihanteita ja raisua menoa. Viikkoset 2.12.1992
- ↑ Mikko Pekonen: Ekin Partio 75 vuotta, s. 6-44. Historiikki vuosilta 1917-1992. Ekin Partion kannatusyhdistys ja Ekin Partio, 1992.