Ikäkaudet

Ikäkausi on termi, jolla kuvataan nimettyä partio-ohjelman osaa, jota läpikäyvät tietyn ikäiset partiolaiset. Yleensä osaa läpikäyviä partiolaisia nimitetään ikäkauden mukaisesti. Esimerkiksi sudenpentuohjelmaa läpikäyviä kutsutaan sudenpennuiksi.

Lordi Baden-Powellin kirjoituksiin perustuvat ikäkaudet jakoivat nuoret partiotoiminnassa sudenpentuihin, partiopoikiin ja vaeltajiin. Kolmen ikäkauden partio-ohjelma olikin yleisesti käytössä lähes koko 1900-luvun ja kolmijako säilyy edelleen monien kansallisten partiojärjestöjen ohjelmissä. Suurimmassa osassa järjestöistä on 4–5 ikäkautta käytössä. Ikäkausijaot vaihtelevat hyvin paljon ja maissa joissa on useampi keskusjärjestö saattaa keskusjärjestöillä olla toisistaan huomattavastikin eroavat jaot. Lisäksi useampaa partio-ohjelmaa tarjoavat partiojärjestöt voivat jakaa ikäkaudet eri lailla eri ohjelmissa.

Ikäkaudet Suomessa

Suomessa nuorten partio-ohjelmat ovat yleensä jakaantuneet kolmeen ikäkauteen ennen Ohjelmauudistus 2010 -projektin myötä käyttöön otettua viiden ikäkauden jakoa. Aikuisten toiminta koostuu edelleen erilaisista pesteistä. Eri ikäkausille on kansallisesta järjestöstä riippuen käytetty osin eri nimiä.

Suomen Partiolaiset

Ohjelmauudistus 2010

Uudistetun partio-ohjelman mukaiset ikäkaudet julkaistiin Tampereen Suurjuhlassa 2007. Ikäkaudet käsittävät ikävuodet 7-22, yli 22- vuotiaat ovat aikuisia, partion mahdollistajia.

• Sudenpentu (7–9-vuotias)
• Seikkailija (10–12-vuotias)
• Tarpoja (12–15-vuotias)
• Samoaja (15–17-vuotias)
• Vaeltaja (18–22-vuotias partiolainen)

Vanhempia ikäkausijakoja

Ennen siirtymistä viiteen ikäkauteen, Suomen Partiolaisten partio-ohjelma sisälsi kolme ikäkautta

• Sudenpennut: 6–10 -vuotiaat
• Vartiolaiset: 10-15 -vuotiaat
• Vaeltajat: yli 15 vuotiaat

Katso myös

Partiointi eri maissa