Partio-ohjelma 1975

PartioWikistä
Versio hetkellä 28. marraskuuta 2008 kello 12.01 – tehnyt Aake (keskustelu | muokkaukset) (alku)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vartioikäisten vaihemerkit

Nykyinen III luokan merkki, joka muistuttaa lähinnä vuoden 1975 Hukka-vaihemerkkiä

SP:n muodostumisen vuonna 1972 jälkeen vanhat tyttöjen ja poikien luokkamerkit saivat jäädä voimaan. Niiden korvaajaksi esiteltiin vuonna 1975 uusi vartioikäisten vaihemerkkijärjestelmä.

Partio-lehti 2/1975 kertoi, että "Merkki ei enää ole palkinto tiettyjen tehtävien oppimisesta ja niiden tekemisestä. ..."[1] Luokkamerkkikäsite poistettiin ja tilalle tuli termi vaiheet. Vaihemerkki kiinnitettiin rintaan vaiheen alussa.

Vuoden 1975 vaihemerkit olivat nimiltään pikkuhukka, hukka ja susi. Myöhemmin nämä samat nimet siirtyivät sudenpentujen vaihemerkkeihin. Pikkuhukkamerkki oli pronssinen, hukka hopeinen ja susi kultainen SP:n logo. Nykyään käytössä oleva kolmannen luokan merkki muistuttaa eniten hukkamerkkiä.

Vartionjohtaja ja tämän apulainen pitivät vaihemerkkiensä alla vihreää aluslevyä.

Muutoksen taustalla on nähtävissä partion 1970-luvun puolen välin tienoilla käymä sisällöllinen hapuilu. Tyttöjen ja poikien yhteispartiointi muutti ohjelmaa enemmän luovuutta ja sisätoimintaa suosivaksi – taustalla ilmeisestikin oletus, että tytöt vaativat tätä. Lopputuloksena oli kuitenkin linjaton kokonaisuus, mikä näkyi monenlaisina irtiottoina, mm. eräpartiotoiminnan esiintulona.

Luokkamerkeistä luopumisen ja vaihemerkkien käyttöön ottamisen taustalla lienee ollut erilaisten humaanien arvojen korostaminen: emme ihmisinä ole eri tasoilla (korkea-matala; vertikaaliero), olemme vain eri (kehitys-)vaiheissa (enemmän horisontaalinen ero).

Vaikka merkkejä ei enää annettu palkintoina, ei voi olla huomaamatta että vaihemerkkien ulkoasu, tarkoituksella tai ei, toi merkkeihin palkintoajattelun: ovathan ne samat kuin erilaisissa kilpailuissa annettavat palkintotasot.

Viitteet

  1. Partio-lehti 2/1975, s. 23