Tonttu

Alle 11-vuotiaita tyttöpartiolaisia kutsuttiin aiemmin tontuiksi. Vastaava poikapartiolaisten nimitys oli kolkka. Nykyisin nuorimpia partiolaisia kutsutaan sukupuolesta riippumatta sudenpennuiksi.

Tyttöjen partiotoiminnan suunnittelija oli B-P:n sisar Agnes Baden-Powell. Hän ehdotti pienten tyttöpartiolaisten nimeksi "ruusunnuppua", mutta tytöt eivät hyväksyneet nimeä. B-P ehdotti vuonna 1915 tontut (Brownie) -nimitystä, joka otettiin käyttöön. Taustatarinana oli englantilainen "Satu Liisasta ja Tuomosta".

Suomessa sudenpentutoiminta alkoi vuonna 1922 ja tonttutyö vuonna 1925. Tonttutyön kehystarinana käytettiin aluksi edellämainittua satua Liisasta ja Tuomosta. 1960-luvun alkupuolella rinnalle tuli Marjatta Kurenniemen kirjoittama "Satu menninkäisestä, joka löysi kuunsirun".

Tonttua, joka ei vielä ollut antanut tonttulupausta, kutsuttiin "menninkäiseksi". Tontturyhmiä kutsuttiin tonttuparviksi ja ryhmien johtajia tonttujohtajiksi tai pöllöiksi. Tontut suorittivat tonttumerkkejä, joista viimeisenä, ennen vartioon siirtymistä, suoritettiin päivänsädemerkki.

Tonttujen tunnus: "Tahdon tehdä parhaani" tai toisessa muodossaan "Tahdon auttaa."

Tonttujen laki: "Tonttu puhuu totta ja tottelee, on hyödyksi ja iloksi muille."

Tonttujen lupaus: "Lupaan koettaa rakastaa Jumalaa ja Suomi-kotia sekä auttaa muita ihmisiä, varsinkin kotiväkeäni joka päivä."