Ideointi

Erilaiset kokeilut ja asioiden tekeminen uudella tavalla pitävät mielen virkeänä. Jos kokeilun tulokset eivät miellytä, voidaan aina palata entiseen tai kokeilla jotakin muuta. Kokeiluista saadaan joka tapauksessa arvokasta kokemusta, jota rikkaampana seuraavaan yritykseen on helpompi lähteä. Onnistuneista kokeiluista syntyy uusia perinteitä ja ideoita yhä uusiin kokeiluihin.

Tehokas tapa kehittää omaa tai partioryhmän toimintaa on kopioida muualla hyviksi osoittautuneita toimintatapoja ja yksityiskohtia. Helpoin tapa tutustua vieraaseen partioryhmään on osallistua sen toimintaan. Vierailu toisen lippukunnan tapahtumassa kannattaa yleensä aina. Toisten lippukuntien kanssa voi tehdä laajempaakin yhteistyötä esimerkiksi yhteisen pt-kisan tai leiri muodossa. Samankaltaisissa pesteissä mutta eri lippukunnissa olevien kanssa kannattaa käydä vertailevaa keskustelua siitä, mitkä asiat ovat omassa toiminnassa koettu ongelmallisiksi ja mitkä osa-alueet toimivat hyvin. Omien toimintatapojen kuvailu ulkopuolisille voi aukaista itsellekin uusia ulottuvuuksia omista tavoista.

Omia toimintatapoja kannattaa tarkastella myös oman porukan kesken. Kun vaikkapa toimintasuunnitelmaa tai leirin ohjelmaa mietitään suuremmalla joukolla voi mieleen juolahtaa näkökulmia, jotka rutiininomaisessa arkisessa aherruksessa jäävät unholaan. Muilta saa myös kopioitua hyvä käytäntöjä tai kuulee ongelmista tai riskeistä, joita kannattaa välttää. Hyvä käytäntö on kierrättää ideoita. Kun joku lippukunnasta käy vaikkapa partiokurssilla ja oppii siellä uuden toimintaidean, leikin tai taidon, niin hän opettaa sen muillekin johtajille vaikkapa vartionjohtajaneuvostossa.

Ideoita kokousten järjestämiseen saa mm. Vartionjohtajan käsikirjasta, jossa on toimintaideoita kaikkiin maa- ja meripartion vartioikäisten suorituksiin. Samoja toimintavinkkejä voi hyvin hyödyntää myös muussa partiotoiminnassa: leirien ja retkien ohjelmassa, teemapäivissä tai vaikkapa kisarasteilla. Laajempia toimintavinkkejä löytyy mm. Vaeltajan toimintakansiosta. Uusien ikäkausien myötä toimintavinkkejä löytyy tulevaisuudessa myös Johtajan kansiosta. Internet on pullollaan erilaisia toimintaideoita ja kirjastosta löytyy erilaisia luonto-, askartelu-, puutyö-, leikki- jne. oppaita.

Erilaisia tapoja ideoida:

• Aivomyrsky – Ideoidaan vapaasti selällään sikinsokin maaten niin, että kaikki mieleen juolahtavat asiat pitää sanoa ääneen, ne päättömätkin. Esimerkiksi pt-kisan nimeksi ”Tuohitorvi”, ”Musta makkara”, ”Antilooppi”, ”Ikiliikkuja”, ”Mission Impossible", jne. Yksi toimii kirjaajana. Kun ideointi on päättynyt, niin kokoonnutaan kirjurin luo ja arvioidaan ideoista kehittämiskelpoiset tai valitaan paras nimivaihtoehto.
• Vapaa assosiointi – Kirjataan fläpeille teemasanoja, esimerkiksi maanosien nimet kullekin fläpille kv-aiheisen leirin yhteydessä. Ideoijat kirjaavat kaikki mieleen juolahtavat asiat teemasanasta, esimerkiksi Australia-fläpille ”kenguru”, ”krokotiilimies”, ”oopperatalo”, ”olympialaiset”, jne. Kun ideointi on päättynyt valitaan leirille maanosan nimikkopäivän ohjelmaksi toteuttamiskelpoiset kustakin fläpistä.
• Mindmap – Laaditaan miellekartta teemasanaan liittyvistä asioista. Esimerkiksi vj-kurssia tehtäessä alkusanat voisivat olla ”kurssirupeamat”, ”muonitus”, ”yöpyminen”, ”kurssikirje”, ”kouluttajat”, jne. ja niiden alla taas kyseisiin asioihin liittyviä sanoja. Kun miellekartta on valmis siinä tulisi olla koottuna kaikki vj-kurssin järjestämiseen liittyvät asiat.

Toiminnan kehittäminen ja muutosvastarinta

Toimintatapojen muuttaminen vain muuttamisen vuoksi ei koskaan ole itsetarkoitus. Toisinaan on kuitenkin syytä tarkastella omia ja oman partioryhmän toimintatapoja kriittisesti. Vastaako toiminta osallistujien toiveita ja olemassaolevia resursseja? Voitaisiinko toimia paremmin? Kun syntyy hyvä idea tai saadaan toisesta partioryhmästä vaikutteita, jonka suuntaan omaa tai vaikkapa lippukunnan toimintaa halutaan kehittää, pitää olla rohkeutta tarttua toimeen.

Muutosvastarintaa syntyy aina kun vakiintuneita toimintatapoja muutetaan, mutta ytimekkäällä pääviestien tiedottamisella ja kasvokkain tapahtuvalla perustelemisella useimmat vastarinnan syyt saadaan kumottua tai ideaa hiottua yhdessä niin, että kaikki voivat uuden toimintamallin hyväksyä. Uusi asia pelottaa ja oman aseman muuttuminen uudessa mallissa oudoksuttaa aina aluksi. Uutuudenpelko pitää suvaita ja muutosvastarinta hyväksyä. Kun ne otetaan huomioon jo muutosta suunniteltaessa ja toimitaan muutosvastarintaa vähentäen, niin muutos sujuu kaikkien kannalta sutjakkaammin.