Partiohuivi

PartioWikistä
Versio hetkellä 5. tammikuuta 2007 kello 23.09 – tehnyt BotDeSaut (keskustelu | muokkaukset) (Botti lisäsi: fr:Foulard)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

<scoutdict>38</scoutdict>

Partiohuivista tunnistaa partiolaisen.

Suomessa yleisin lippukuntien huivityyppi on sininen, johon takakulmaan on ommeltu lippukuntatunnus. Metsänkävijä-lippukunnat käyttävät yhteistä mänkijähuivia, joka on oikealta sininen ja vasemmalta valkoinen. Lippukunnan uuden huivin hyväksyy Suomen Partiolaisten tunnustoimikunta.

Partiopiireillä on omat huivinsa, joita käyttävät yleensä piirihallituksen jäsenet, mahdollisesti muut piiriluottikset kuten alueohjaajat ja joissain piireissä piirin kurssien kouluttajat. Yleisesti voi todeta, että piirihuivia voi käyttää, kun edustaa piiriä.

Ulkomaille matkatessa kaikki suomalaiset partiolaiset laittavat kaulaansa niin sanottu Suomen edustushuivin, joka on sininen ja siinä on valkoiset reunat.

Suomen partiolaisten edustushuivi on kuin Suomen edustushuivi, mutta niskaan on brodeerattu SP:n logo. SP:n edustushuivia käyttävät partioneuvokset, SP:n hallituksen jäsenet ja Partiotalon henkilökunta.

Gilwell- tai Kolmiapia-Gilwell-kurssin suorittaneet voivat käyttää Gilwell-huivia edustaessaan itseään, esimerkiksi ollessaan kurssilla kouluttamassa, Ko-Gi-tapaamisessa tai ollessaan piirin ta SP:n toimiryhmän kokouksessa tai edustamassa sitä. Henkilöt, joilla on Ko-Gi suoritus kesken, voivat käyttää Ko-gi leirihuivia, jota käytetään samoin kuin Gilwell-huivia.

Suurilla leireillä, kuten Jamboree tai Finnjamboree, on usein käytössä leirihuivi. Leirihuivista saattaa tunnistaa leiriläisen alaleirin tai onko hän leirillä johtajatehtävissä.

Vain yhtä partiohuivia käytetään kerrallaan.

Huivisolmut

Huivi solmitaan useimmiten kaulaan merimiessolmulla tai soljella, joista yleisimmät ovat osmonsolmu ja josefiinansolmu. Huivia solmittaessa se tulee laskostaa siten, että taakse jäävä kolmio on noin käyttäjänsä vaaksan mittainen.

Partiohuivi 'roikkumassa' kaulassa eli ns. 'sutkuviitta'

Koska huivin laskostaminen pienille sudenpennuille on monesti vaikeaa, jää sudenpennun huivi monesti vain roikkumaan kaulaan. Tätä on kutsuttu "sutkuviitaksi".