Ero sivun ”Tampereen Versot” versioiden välillä

Versio 31. tammikuuta 2013 kello 11.48

Tampereen Versot
Perustiedot
Perustettu:	1929
Jäsenmäärä:	17 henkilöä
Lyhenne:	TaVe
Toiminta-alue
Toiminta-alue:	Tampere
Aluejärjestö:	Tampereen Partiolaiset
Partiopiiri:	Hämeen Partiopiiri
Taustayhteisö:	Vapaakirkko
Tunnukset
Huivi
Vihreä
Partiopaita
Sininen

Historia

Edeltäjät Tampereen Poika versot ja Tampereen Tyttö-Versot. Partiolippukunta Tampereen Versot on Suomen vanhin Verso-lippukunta. Tampereen Versot kuuluu ns. yhteislippukuntiin eli lippukunnassa toimii niin tytöt kuin pojatkin.

1920-luvulla Tampereen Vapaakirkkoseurakunnassa tehtiin varhaisnuorisotyötä pyhäkoulutyön ohella nuorten CE-yhdistyksen Junior-nimisenä lähinnä kerhotoimintana. Jo maaliskuussa 1927 tutkittiin ko. yhdistyksen johdon keskuudessa mahdollisuutta partiotyömuotoon siirtymiseksi. Päätökseksi silloin kuitenkin tuli ns. Nuorisotasavallan perustaminen.Nuorisotasavallan piti toimia presidentteineen, ministereineen ja maaherroineen, jolloin tasavallan läänit olivat eräänlaisia pienryhmiä. Komeista nimistään huolimatta liike ei paljoakaan eronnut tavallisesta kerhotoiminnasta, eikä se osoittautunut nuorisoa erikoisemmin kiinnostavaksi. Tasavallan hallituksen kokouksessa 27.1.1929, presidentti Aarno Haapalinnan ollessa opiskelemassa Saksassa, päätettiin tasavalta lopettaa. 30.1. pidetty yleinen kokous vahvisti päätöksen ja valitsi uudeksi työmuodoksi partiotyön. Tätä päivää voidaan pitää Partiojärjestön Tampereen Versojen, joka nykykielellä olisi ns. yhteislippukunta, perustamispäivänä. Läsnä em. 27.1.1929 pidetyssä kokouksessa olivat pääministeri Aino Lehtonen (Pehu-Lehtonen), rahaministeri Aili Rajala, oikeusministeri Matti Latvala, teollisuusministeri Reino Järvinen, musiikkiministeri Yrjö Laitinen, urheiluministeri Vieno Koskinen ja valtiosihteeri Rauha Vaismaa nyk. Salmensaari.

Ilmeisesti partiotoiminnan voimakas nousukausi Tampereella 1920-luvun loppupuolella myötävaikutti perustamispäätöksen syntyyn, mutta tuskinpa uuden työmuodon aloittajat rohkeimmissa unelmissaankaan saattoivat kuvitella, että joskus vielä voitaisiin puhua tämän toimintamuodon 50-vuotisjuhlien suunnittelusta ja historian kirjoittamisesta. Uusi työmuoto antoi johtajille uudet haasteet. Kaikki oli suunniteltava ja opeteltava alusta. Johtajien oli koulutettava itsensä ja samalla koulutettava alaisiaan. Poissa olevana valittiin järjestön johtajaksi Aarno Haapalinna. Tytöt jaettiin kahteen vartioon ja pojat kolmeen, ja joukkuepäälliköiksi tulivat Aino Pehu-Lehtonen ja Matti Latvala. Näin saivat alkunsa lippukunnan legendaariset vartiot Teeret, Metsot, Karhut, Sudet ja Ketut.

Kesällä 12.–26.7. 1929 oltiin suurella joukolla mukana ensimmäisellä Vapaakirkon varhaisnuorisoleirillä Santalassa (Sandö) lähellä Hankoa. Leirin johto oli suurelta osin tamperelaisten johtajien käsissä. Telttoja tällä leirillä ei vielä ollut. Leiriläiset asuivat luhdeissa ja vanhassa koulurakennuksessa. Telttoja kuitenkin suunniteltiin ja neulottiin itse samoinkuin partiopukujakin. Vielä samana syksynä järjestettiin 10.–l1.8. yhteinen viikonloppuleiri Nokialla Vihnusjärven itäpäässä nykyisen Pv:n Kuljetusvälinevarikon alueella. Tällä leirillä asuttiinkin sitten jo näissä uutukaisissa teltoissa. Pukuna lippukunnalla oli sininen partiopuku ja beigevärinen kaulahuivi, jota reunusti harmaa raita, hihaan ommeltiin beige-värinen n. 5 cm korkuinen V. Tämä järjestö säilyi vuoden lopulle saakka epävirallisena partioyhteisönä, jolla oli omat sääntönsä, tapansa ja tunnusmerkkinsä. Nyt tunnettiin kuitenkin, ettei olla vielä ihan oikeita partiolaisia ja kaivattiin lähempää yhteistyötä muiden partiolaisten kanssa.Tällöin todettiin, että Suomen Partioliitto ei voinut ottaa silloisten sääntöjensä mukaan jäsenekseen tällaista tyttöjen ja poikien yhteisjärjestöä. Asia ratkaistiin muodostamalla kaksi erillistä järjestöä (lippukuntaa). Näin syntyivät sitten vuoden 1930 alussa Tampereen Tyttö-Versot ja Tampereen Poika-Versot, joiden tiet ovat sen jälkeen kulkeneet erillään, enimmältä osin hyvässä sovussa, rinta rinnan samaa päämäärää kohti. Aino Pehu-Lehtonen tuli Tyttö-Versojen johtajaksi. Lippukunta hyväksyttiin Suomen Partiotyttöliiton (SPTL) jäseneksi 1.2.1930. Samana päivänä hyväksyttiin myöskin Poika-Versot Suomen Partiopoikaliiton (SPPL) jäseneksi johtajanaan Aarno Haapalinna.