Johtajapartiolainen
Johtajapartiolainen (JP) oli erillisjärjestöjen (SPJ ja SPTL) ja niitä edeltävien partioliittojen aikainen johtajanimike. Viestintävälineissä nimitystä johtajapartiolainen käytetään monesti kuvaamaan partiolaista, joka toimii johtotehtävissä, ottamatta kantaa hänen saamaansa koulutukseen.[1]
Johtajapartiolaiseksi voitiin nimittää ansioitunut vartionjohtaja tai vaeltaja, joka toimi lpk:n virkailijana tai aktiivisessa johtamistehtävässä. Nimityksen teki lippukunnanjohtaja johtajaneuvoston esityksestä. JP-kurssin käyminen katsottiin nimityksessä eduksi.[2] Johtajapartiolaisen tunnuksena oli kolme valkoista nauhaa vasemman taskun keskilaskoksessa: kaksi keskilaskoksen reunoissa ja yksi keskellä. Lisäksi johtajapartiolainen oli oikeutettu kantamaan mustaa pillinarua.[2][3]
Nimitys oli tapa huomioida ansioitunut partiolainen, mutta sen lisäksi nimitys antoi lisää toimivapauksia vartionjohtajaan verrattuna: johtajapartiolainen pystyi esimerkiksi toimia kolkkajohtajan apulaisena, ja sitä myöten nousta pian itsenäisen kolkkaparven johtajaksi.[2]
1940-luvun alussa SPPL organisoi johtajakoulutuksensa uudestaan, jolloin johtajapartiolaisesta tuli yksi partiojohtajan koulutusarvoista. Johtajapartiolainen oli alin koulutusarvo, jota seurasi II lk:n ja I lk:n partiojohtaja-arvot. Koulutusarvon tunnuksena oli 2 mm leveä vihreä koulutusnauha PJ-merkin alapuolella.[4] Suomalaisen partiopoikajärjestön perustamisen myötä malli siirtyi SPJ:n käyttöön, joka otti partiojohtajien arvonauhat tilapäisesti käyttöön 1943.[5] Koulutusarvoihin lisättiin tällöin myös nuorempi johtajapartiolainen, joka käytti ainoastaan PJ-merkkiä ilman lisänauhoja. SPJ:n ohjekirjassa 1946 palattiin takaisin sotia edeltävään käytäntöön, eikä johtajapartiolaista katsottu enää partiojohtajan koulutusarvoksi.[2]
Johtajapartiolaiskurssit järjestettiin yleensä keskusjärjestötasolla, joskin myös piirit saivat toimeenpanna kursseja. Kurssille hyväksyminen edellytti I-luokan merkkiä, lpkj:n suositusta ja vähintään 15 ja puolen vuoden ikää. JP-kurssit järjestettiin tavallisesti kaikille johtajalinjoille yhteisenä, mutta erillisillä kolkka- tai vesipartioliljojen kursseilla alaikäraja oli 18 vuotta. Jp-kurssien tarkoitus oli innostaa nuorta johtajakokelasta aktiiviseen johtamistyöhön sekä antaa hänelle partiojohtajan tarvitsema peruskoulutus. Kurssin minimikestoaika oli kolme vrk.[2]
Johtajapartiolaisen tunnukset[5]
Johtajapartiolaisen tavallisimpana tunnuksena oli VJ:n vasemman taskun keskilaskoksen kanttinauhojen lisäksi nauha keskilaskoksen keskellä. Nauhojen väri on ollut yleisimmin valkoinen, ja niiden leveys on vaihdellut ajan saatossa eri liittojen ja järjestöjen välillä. VJ:n ja johtajapartiolaisen nauhojen väri ja leveys käy ilmi oheisesta taulukosta. Selvyyden vuoksi Suomen Partioliitto, josta suomenkieliset liitot erkanivat, esiintyy taulukossa kahdesti.
| väri | VJ | JP | HUOM | |
|---|---|---|---|---|
| SPL (1927) | valkoinen | 3 mm | - | |
| SPPL (1932) | sininen | 4 mm | 4 mm | SVPR ja siniset noudatti samaa ohjetta. Sinisillä nauhat kuitenkin valkoisia |
| SPPL (1940) | sininen | 5 mm | - | Johtajapartiolainen PJ-koulutusarvo |
| SPJ (1946) | valkoinen | 5 mm | 5 mm | |
| SPJ (1960) | valkoinen | 3 mm | 3 mm | |
| SPL (1927) | valkoinen | 3 mm | - | |
| SPTL (1927) | valkoinen | 3 mm | - | |
| SPTJ (1958) | valkoinen | 3 mm | 6 mm | |
| SPTJ (1960-luku) | valkoinen | 3 mm | 10 mm | Puvun M67 myötä sininen ja vihreä huopaneliö luokkamerkkien alla |
| FSSF (1919) | valkoinen | 10 mm | - | |
| FSSF (1926) | valkoinen | 10 mm | 10 mm | Siirtyivät SPJ:n merkkeihin 1960. |
| FSFSF | valkoinen | 5 mm | 5 mm | Käyttöönotto kuten pojilla, mutta nauhat kapeammat |
Johtajapartiolainen Suomen Partiolaisten perustamisen jälkeen
Suomen Partiolaisten ensimmäisessä partio-ohjelmassa perinteiset VJ-tunnukset poistettiin ja johtajapartiolaisen nimitystä ei tunnettu. Tarkistetussa partio-ohjelmassa perinteiset VJ-tunnukset palasivat, mutta johtajapartiolaista ei palautettu. Eräohjelmaa suorittaneissa lippukunnissa tunnuksia ja nimitys saattettiin vielä käyttää, minkä lisäksi osa lippukunnista on käyttänyt nimitystä vielä 2010-luvulla.
Ainakin Helsingin Metsänkävijät käyttää nimitystä johtajapartiolainen[6]. Pestin tai nimityksen tarkempi sisältö on epäselvä. Ainakaan kuvasta päätellen johtajapartiolainen ei ole käynyt pj-peruskurssia (ainakaan kuvassa[7] ei näy wogglia.[8]). Myös Vartiovuoren Pojat käyttää nimitystä johtajapartiolainen. Heillä johtajapartiolainen on "hallituksen nimittämä".[9]
Viitteet
- ↑ http://yle.fi/uutiset/partiotoiminta_kaipaa_aikuisia/5854373
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 SPJ:n Ohjekirja - Suomen Partiopoikajärjestö – Finlands Scoutunion r.y:n Säännöt ja Pysyväismääräykset, 1946
- ↑ Suomen Partiopoikajärjestö, Ohjekirja, Merkkivaatimukset (MV) 1.1.1962–
- ↑ Suomalaisen Partiopoikaliiton Partiomerkkiohjesääntö (PMO), 1940
- ↑ 5,0 5,1 Tuomas Hyrsky, Suomen Partiomerkit 1910-1999
- ↑ http://heme.partio.net/lippukunta/johtajisto/muujohtajisto (luettu 22.7.2013)
- ↑ http://heme.partio.net/lippukunta/johtajisto/hupu
- ↑ http://heme.partio.net/lippukunta/johtajisto/hupu
- ↑ http://www.varty.fi/index.php?ryhma=1&sivu=65