Johtajapartiolainen

PartioWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johtajapartiolaisen yleisimpänä tunnuksena oli kolme valkoista nauhaa vasemmassa taskussa.

Johtajapartiolainen (JP) oli erillisjärjestöjen (SPJ ja SPTL) ja niitä edeltävien partioliittojen aikainen johtajanimike. Viestintävälineissä nimitystä johtajapartiolainen käytetään monesti kuvaamaan partiolaista, joka toimii johtotehtävissä, ottamatta kantaa hänen saamaansa koulutukseen.[1]

Johtajapartiolaiseksi voitiin nimittää ansioitunut vartionjohtaja tai vaeltaja, joka toimi lpk:n virkailijana tai aktiivisessa johtamistehtävässä. Nimityksen teki lippukunnanjohtaja johtajaneuvoston esityksestä. JP-kurssin käyminen katsottiin nimityksessä eduksi.[2] Johtajapartiolaisen tunnuksena oli kolme valkoista nauhaa vasemman taskun keskilaskoksessa: kaksi keskilaskoksen reunoissa ja yksi keskellä. Lisäksi johtajapartiolainen oli oikeutettu kantamaan mustaa pillinarua.[2][3]

Nimitys oli tapa huomioida ansioitunut partiolainen, mutta sen lisäksi nimitys antoi lisää toimivapauksia vartionjohtajaan verrattuna: johtajapartiolainen pystyi esimerkiksi toimia kolkkajohtajan apulaisena, ja sitä myöten nousta pian itsenäisen kolkkaparven johtajaksi.[2]

1940-luvun alussa SPPL organisoi johtajakoulutuksensa uudestaan, jolloin johtajapartiolaisesta tuli yksi partiojohtajan koulutusarvoista. Johtajapartiolainen oli alin koulutusarvo, jota seurasi II lk:n ja I lk:n partiojohtaja-arvot. Koulutusarvon tunnuksena oli 2 mm leveä vihreä koulutusnauha PJ-merkin alapuolella.[4] Suomalaisen partiopoikajärjestön perustamisen myötä malli siirtyi SPJ:n käyttöön, joka otti partiojohtajien arvonauhat tilapäisesti käyttöön 1943.[5] Koulutusarvoihin lisättiin tällöin myös nuorempi johtajapartiolainen, joka käytti ainoastaan PJ-merkkiä ilman lisänauhoja. SPJ:n ohjekirjassa 1946 palattiin takaisin sotia edeltävään käytäntöön, eikä johtajapartiolaista katsottu enää partiojohtajan koulutusarvoksi.[2]

Johtajapartiolaiskurssit järjestettiin yleensä keskusjärjestötasolla, joskin myös piirit saivat toimeenpanna kursseja. Kurssille hyväksyminen edellytti I-luokan merkkiä, lpkj:n suositusta ja vähintään 15 ja puolen vuoden ikää. JP-kurssit järjestettiin tavallisesti kaikille johtajalinjoille yhteisenä, mutta erillisillä kolkka- tai vesipartioliljojen kursseilla alaikäraja oli 18 vuotta. Jp-kurssien tarkoitus oli innostaa nuorta johtajakokelasta aktiiviseen johtamistyöhön sekä antaa hänelle partiojohtajan tarvitsema peruskoulutus. Kurssin minimikestoaika oli kolme vrk.[2]

Johtajapartiolaisen tunnukset[5]

Johtajapartiolaisen tavallisimpana tunnuksena oli VJ:n vasemman taskun keskilaskoksen kanttinauhojen lisäksi nauha keskilaskoksen keskellä. Nauhojen väri on ollut yleisimmin valkoinen, ja niiden leveys on vaihdellut ajan saatossa eri liittojen ja järjestöjen välillä. VJ:n ja johtajapartiolaisen nauhojen väri ja leveys käy ilmi oheisesta taulukosta. Selvyyden vuoksi Suomen Partioliitto, josta suomenkieliset liitot erkanivat, esiintyy taulukossa kahdesti.

väri VJ JP HUOM
SPL (1927) valkoinen 3 mm -
SPPL (1932) sininen 4 mm 4 mm SVPR ja siniset noudatti samaa ohjetta. Sinisillä nauhat kuitenkin valkoisia
SPPL (1940) sininen 5 mm - Johtajapartiolainen PJ-koulutusarvo
SPJ (1946) valkoinen 5 mm 5 mm
SPJ (1960) valkoinen 3 mm 3 mm
SPL (1927) valkoinen 3 mm -
SPTL (1927) valkoinen 3 mm -
SPTJ (1958) valkoinen 3 mm 6 mm
SPTJ (1960-luku) valkoinen 3 mm 10 mm Puvun M67 myötä sininen ja vihreä huopaneliö luokkamerkkien alla
FSSF (1919) valkoinen 10 mm -
FSSF (1926) valkoinen 10 mm 10 mm Siirtyivät SPJ:n merkkeihin 1960.
FSFSF valkoinen 5 mm 5 mm Käyttöönotto kuten pojilla, mutta nauhat kapeammat

Johtajapartiolainen Suomen Partiolaisten perustamisen jälkeen

Suomen Partiolaisten ensimmäisessä partio-ohjelmassa perinteiset VJ-tunnukset poistettiin ja johtajapartiolaisen nimitystä ei tunnettu. Tarkistetussa partio-ohjelmassa perinteiset VJ-tunnukset palasivat, mutta johtajapartiolaista ei palautettu. Eräohjelmaa suorittaneissa lippukunnissa tunnuksia ja nimitys saattettiin vielä käyttää, minkä lisäksi osa lippukunnista on käyttänyt nimitystä vielä 2010-luvulla.

Ainakin Helsingin Metsänkävijät käyttää nimitystä johtajapartiolainen[6]. Pestin tai nimityksen tarkempi sisältö on epäselvä. Ainakaan kuvasta päätellen johtajapartiolainen ei ole käynyt pj-peruskurssia (ainakaan kuvassa[7] ei näy wogglia.[8]). Myös Vartiovuoren Pojat käyttää nimitystä johtajapartiolainen. Heillä johtajapartiolainen on "hallituksen nimittämä".[9]

Viitteet

  1. http://yle.fi/uutiset/partiotoiminta_kaipaa_aikuisia/5854373
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 SPJ:n Ohjekirja - Suomen Partiopoikajärjestö – Finlands Scoutunion r.y:n Säännöt ja Pysyväismääräykset, 1946
  3. Suomen Partiopoikajärjestö, Ohjekirja, Merkkivaatimukset (MV) 1.1.1962–
  4. Suomalaisen Partiopoikaliiton Partiomerkkiohjesääntö (PMO), 1940
  5. 5,0 5,1 Tuomas Hyrsky, Suomen Partiomerkit 1910-1999
  6. http://heme.partio.net/lippukunta/johtajisto/muujohtajisto (luettu 22.7.2013)
  7. http://heme.partio.net/lippukunta/johtajisto/hupu
  8. http://heme.partio.net/lippukunta/johtajisto/hupu
  9. http://www.varty.fi/index.php?ryhma=1&sivu=65