Mikkelin Leiritytöt

PartioWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mikkelin Leiritytöt
Virallinen nimi
Mikkelin Leiritytöt ry
Perustiedot
Tyyppi: tyttölippukunta
Perustettu: 19. huhtikuuta 1917
Jäsenmäärä: noin 50 henkilöä
Lyhenne: MiLe
Toiminta-alue
Toiminta-alue: Mikkeli
Kotikunta: Mikkeli
Aluejärjestö: Mikkelin Seudun Partiolaiset ry
Partiopiiri: Järvi-Suomen Partiolaiset
Toimipaikat
Kolo: Saksalan nuoristotalo, Parraskuja 8
Tunnukset
Huivi
punaruskeaa huivia reunustaa 20mm valkoinen nauha, jonkä päällä 10mm vihreä nauha
Partiopaita
Sininen
Lippu
Mikkelin Leirityttöjen lipun pohjan muodostavat Savon vaakunan värit. Lipussa keskellä on vaaleanruskea partiolilja, jota reunustavat järjestön tunnusvärit ruskea ja vihreä. Lisäksi liljassa on kirjailtuna leirielämää kuvaava nuotio, lippukunnasta aiemmin käytetty lyhenne ML sekä perustamisvuosi 1917
Linkit
http://leiritytot.wix.com/mile


Mikkelin Leirityttöjen 100-vuotinen historia

ENSIMMÄISET PARTIOTYTÖT MIKKELISSÄ 1911–1927

Mikkelissä oli ollut partiotyttöjä jo vuonna 1910, mutta vuonna 1911 venäläiset kielsivät partiotoiminnan, joten partiotytötkin hajaantuivat. 19.4.1917 partiotytöt kokosivat uudelleen voimansa ja pitivät kokouksen, jossa perustettiin Mikkeliin "Partiotytöt" Yhdistyksen nimestä järjestettiin nimikilpailu 1919, jolloin nimeksi valittiin Mikkelin Leiritytöt ja tällä nimellä lippukunta liitettiin Suomen Partioliiton jäseneksi.

Toiminta vakiintui pian ja Leiritytöt toimi aktiivisesti sekä yksinään että yhdessä paikkakunnan poikapartioyhdistysten; Savon Sissien ja siitä jo 1917 erkaantuneen Ekin Partion kanssa. Poikien kanssa vietettiin muun muassa yhteisiä Pyhän Yrjön päivän juhlia. Leirityttöjen määrä vuonna 1927 oli 65.

TOIMINNAN VAKIINTUMINEN 1928–1938

Leireilyä ja retkeilyä varten hankittiin vuonna 1930 lippukunnalle ensimmäinen teltta. Teltta oli harjakattoinen Niger, johon rahat hankittiin järjestämällä lasteniltamat. Yksi teltta ei kuitenkaan riittänyt kesäleirien järjestämiseksi, joten Savon Sissit hyväntahtoisesti lainasivat vuotavaa varastotelttaansa ja ruotsalaista kupolitelttaansa Leiritytöille. Kolme vuotta myöhemmin voitiin Säästöpankin lahjoituksen turvin hankkia toinenkin oma teltta.

Syksyllä 1930 lippukunnan jäsenmäärä putosi jyrkästi, koska kaupunkiin perustettiin uusi tyttölippukunta (sittemmin Mikkelin Muurahaiset ry), johon siirtyi paljon leirityttöjä.

Pyhän Yrjön päivän juhlassa 26.4.1931 vihittiin käyttöön järjestön oma lippu, joka tuli järjestön lippuna toimineen Suomen lipun tilalle. Lipun hankkimisesta päätettiin vuosikokouksessa, jossa tyttöjä kehotettiin tuomaan luonnoksiaan johtajille, jotka ratkaisivat lipun kuviot. Lipun ompeli rouva Hilja Salmelainen ja kuluihin osallistui myös lehtori Helmi Vaarama. Mikkelin Leirityttöjen lipun pohjan muodostavat Savon vaakunan värit. Lipussa keskellä on vaaleanruskea partiolilja, jota reunustavat järjestön tunnusvärit ruskea ja vihreä. Lisäksi liljassa on kirjailtuna leirielämää kuvaava nuotio, lippukunnasta aiemmin käytetty lyhenne ML sekä perustamisvuosi 1917.

Lippukunnan jäsenmäärä pysytteli vuosina 1932–1936 sadan molemmin puolin, mikä osoittaa, että lippukunnan toiminta oli todella vilkasta ja vuodet olivat hyviä. Jäsenmäärää kasvatti myös se, että 1933 päätettiin Leirityttöihin perustaa tonttuosasto, johon saivat liittyä myös nuoremmat, 7–11-vuotiaat tytöt. Leirejä ja retkiä pidettiin runsaasti. 1933 Ristiinan Pulmionniemestä löydettiin uusi paikka kesäleireille useiksi vuosiksi. Leirille Pulmionniemeen matkustettiin usein Mikkeli–Lappeenranta reittilaivalla.

REKISTERÖITYMINEN JA SOTA-AIKA 1938–1945

1938 toiminta jatkui entiseen mallin ja lippukunnassa suoritettiin ahkerasti terveydenharrastajan merkkejä ja käytiin sairaanhoitokursseja. Lippukunta ilmoitettiin yhdistysrekisteriin, virallisen perustuskirjan puuttuessa sellainen kirjoitettiin. Lippukunnan nimeksi tuli Mikkelin Leiritytöt ry.

Tilanteen alkaessa vakavoitua, leiritytöt kävivät ensiapukursseja, harjoittelivat paarien tekoa ja suorittivat ensiapumerkkejä. Syksyn toiminnasta ei ole jäänyt tietoja, sillä marraskuussa alkanut sota lopetti sen. Sodan aikana varsinainen partiotoiminta oli lakkautettuna. Partiolaiset käyttivät hankkimiaan taitoja isänmaan puolustamisessa.

Mikkelin Leirityttöjen jäseniä toimi monissa tehtävissä ympäri kaupunkia. He päivystivät ensiapuasemalla sekä väestönsuojelukeskuksen raivaus-, ensiapu-, tai lähettiryhmissä yhdessä muiden nuorten kanssa. Pimennysten aikana leirityttöjä toimi myös korttelivalvojina koputtaen taloihin, joista näkyi ulos valoa. Monien partiolaisten kotiväet olivat siirtyneet maalle turvaan, mutta nuoret jäivät kaupunkiin toimimaan tehtävissään. Väliaikoina he harjoittelivat ahkerasti mm. kaasunaamarien käyttöä sekä erilaisia ensiaputaitoja.

Jatkosodan aikana leirityttöjä työskenteli Lääninsairaalassa mm. ovipäivystyksessä ja suoritettuaan ensiapumerkkinsä he pääsivät töihin myös osastoille. 1941 leirityttöjä osallistui SPR:n apusisarkurssille, jonka jälkeen heitä oli työssä ympäri Suomea eri sotasairaaloissa aina vuoteen 1944 asti.

SODAN JÄLKEINEN AIKA 1946–1951

Sodan jälkeen lippukunta sai ystävyys- ja avustuslahjoja myyn muassa Boråsista Ruotsista, Buffalosta sekä Norjasta. Lahjat, kuten makeiset, keksit, kaakao, kahvi ja saippua olivatkin haluttua tavaraa sodasta toipuvassa maassa ja siksi ne käytettiin mm. arpajaispalkinnoiksi varojen hankkimiseksi.

Kesäleirejä järjestettiin Pulmionniemessä, välillä mukana oli myös Mikkelin Muurahaisia, piirin muita jäseniä, vieraita Helsingistä, Tanskasta sekä Boråsista. Muuta toimintaa olivat muun muassa prosenttihiihtokilpailut, ”Lanttu leikkaa” -kilpailut mikkeliläisten vartioiden välillä sekä Partiotyttöjärjestön talvipäivät. Jouluna järjestettiin lippukuntien yhteinen joulujuhla ja avustettiin sairaalan joulukoristeluissa ja lastenosaston lahjahankinnoissa. Leiritytöt kokoontuivat ahkerasti Kololla, Pirtissä ja Yhteiskoulun Teinihuoneessa ja tontut pitivät kokouksiaan kuuromykkäkoulun juhlasalissa.

Syksyllä 1947 Mikkelin Leirityttöjä oli jo 157. Lippukunta toimi kolmena joukkueena, joissa oli yhteensä 12 vartiota ja vartioista ensin yksi, sitten useampi toimi Juvalla. Pari vuotta myöhemmin Juvan vartiot erkaantuivat omaksi lippukunnakseen ja Otavaan syntyi myös oma vartionsa. Partioaate oli saanut kaupungissa yhä uusia tukijoita ja lippukuntaan oli tulossa tyttöjä enemmän kuin voitiin ottaa

Mikkelin tyttöpartiolaiset järjestivät Partiotyttöjärjestön Talvipäivät Mikkelissä 5.–7.1.1950, mikä oli aikansa suurkoitos lippukunnalle. Vieraiden majoitukseen oli varattu kaikki Keskuskansakoulun luokat.

TARMOKASTA TOIMINTAA 1952–1967 TYTTÖLYSEOLLA "KIMILÄSSÄ"

Uuden tyttölyseon valmistuttua keväällä 1952 Leiritytöt sai vihdoin kauniin asianmukaisen kerhohuoneiston, kun tyttölyseon rehtori luovutti tyttöpartiolaisten käyttöön tilat koulun kellarista. Uusi kerhohuone sai nimen Kimilä ja sen mukaan nimettiin myös kuukausittain kokoontuva vj-neuvosto Kimilän killaksi. Tilaa saatiin käyttää aina vuoteen 1964 saakka.

Vuonna 1954 päätettiin saada komeat partiopuvut koko lippukunnalle. Partioviikolla järjestettiin Ekilässä maksullinen partiojuhla pukurahaston kartuttamiseksi. Leirityttöjen taidot keittiössä olivat tarpeen, kun lippukuntamme järjesti muonituksen keväällä Ekilässä pidetyillä Partiopoikajärjestön johtajapäivillä. Leiritytöt kävivät myös auttamassa sotilaskodin keittiössä. Leirityttöjä tiedusteltiin paljon erilaisten kaupungissa järjestävien tapahtumien toimisto- ym. tehtäviin.

Parin Korpikoskella vietetyn leirikesän jälkeen Leiritytöille löytyi uusi ihana leiripaikka Ristiinan Himalansaaren Haavinginlahdesta. Siellä pidettiin ensimmäinen leiri 19–29.6.1956. Tänä vuonna lippukunnassa toimi seitsemän vartiota ja tonttulauma ja tulijoita riitti yhä. Vuonna 1957 jäsenmäärä oli jo 132. Pian Leiritytöissä käynnistettiin tarpojaryhmä vastaamaan isojen tyttöjen partioinnista.

Leirityttöjen kvartetti esiintyi useissa tilaisuuksissa muun muassa Talvipäivillä Helsingissä, maaherran vastaanotolla, radiossa ja menestystä tuli myös Suomen nuorison henkisissä kilpailuissa.

22.10.1961 paljastettiin partiomuistomerkki Rantakylässä. Muistomerkki on paikalla, jossa vuonna 1911 retkeilleet mikkeliläiset partiolaiset polttivat partiomerkkinsä, kun heille tuli tieto partiotoiminnan kieltämisestä.

Vanhempainneuvosto keräsi Leiritytöille varoja järjestämällä useampana vuonna maksullisen rekiretken Mäntyniemeen Ritvalan lomakotiin.

Leiritytöt saivat isoja tapahtumia vastuulleen, esimerkiksi vuonna 1959 pidettiin Mikkelissä Suomen Partiotyttöjärjestön SPTJ:n hiihtomestaruuskilpailut ja Mikkelissä järjestettiin myös Partiotyttöjärjestön kipinäkurssi. Vuonna 1964 SPTJ:n Hiljaiset päivät maaliskuussa 1964.

Lippukunnan viisikymmentävuotisjuhlia vietettiin Tyttölyseolla 22.–23.4.1967.

LIPPUKUNTATOIMINNAN HIIPUMINEN, 1968–1977

Kuusikymmentäluku oli yhteiskunnassa radikalismin aikaa, nuorison mielenkiinto suuntautui politiikkaan ja perinteiset nuorisojärjestöt, kuten partio, kokivat rajun jäsenmäärän pudotuksen. Partioliike etsi uusia tuulia, joilla se pystyi vastaamaan nuorison haasteisiin. Partiojärjestöissä käynnistettiin laajamittainen ohjelmauudistus ja toiminta-ajatuksen tarkistus. Leirityttöjenkin jäsenmäärä oli pudonnut vuosikymmenen alun yli sadasta tytöstä noin kuuteenkymmeneen ja 70-luvun edetessä laski edelleen noin kolmeenkymmeneen, aallonpohjalla oli jäsenenä vain 14 tyttöä.

Kesäleirejä pidettiin muun muassa Vuolinkojärven rannalla ja Inkilän Kasakkasaaressa. Lippukunnan omien tapahtumien ja retkien lisäksi leirityttöjä osallistui myös vartioiden välisiin suunnistuskilpailuihin, yön yli kestäviin partiotaitokilpailuihin ja Partiotyttöjärjestön Neljän Tuulen leirille.

Lippukunnassa toimi kolme vartiota ja tonttuparvi sekä tarpojatyhmä, joka viritteli yhteistyötä poikalippukuntien kanssa. Lippukuntien välisestä yhteistoiminnasta käytiin useita keskustelutilaisuuksia ja vuonna 1971 saatiin aikaan ensimmäinen yhteinen leiri.

Tyttöjen ja poikien keskusjärjestöt yhdistyivät Suomen Partiolaiset ¬– Finlands Scouter yhdistykseksi vuonna 1972. Järjestöjen yhdistyminen toi mukanaan partiossa toimivien eri ikäryhmien nimitysmuutokset. Tyttöjen pienimmät, tontut, ja poikien kolkkapojat saivat yhteisen nimen sudenpentu, vartiolaiset pysyivät vartiolaisina ja tarpojista ja eräpojista tuli vaeltajia. Entiset tyttö- ja poikalippukunnat alkoivat muuttua sekalippukunniksi, mikkeliläisistä lippukunnista vain Leiritytöt eivät tätä tehneet. Sisupartiolaisina Leirityttöihin saattoi kuulua myös poikia.

Jäsenmäärä vaihteli 70-luvulla kovasti. Leiritytöt jatkoi toimintaansa vartiokokousten ja tonttuiltojen merkeissä. Perinteiset juhlatilaisuudet järjestettiin, retkeiltiin ja tehtiin luokkasuorituksia. Leiritytöt saivat myös osallistua Olavilan tyttöjen kesäleirille ja Ekin Partion meripartioleirille. Piirin järjestämään vj-koulutuksiin ja partiotaitokilpailuihin osallistuttiin myös ahkerasti. Syksyllä lippukunta aloitti yhteistoiminnan kuurojenkoulun oppilaiden kanssa, joista muodostettiin sisuvartio.

Leirityttöjen 60-vuotisjuhlat järjestettiin Urheilupuiston koulun juhlasalissa 11.12.1977. Juhlia järjestämässä oli pieni mutta pippurinen lippukunta, lippukunnan jäsenmäärä oli 27. Pienellä joukolla retkeiltiin ja suoritettiin ohjelma- ja vaihemerkkejä ahkerasti, keväällä pidettiin lippukunnan oma ensiapukurssi. Vartiot kävivät myös tutustumassa poliisi- ja palolaitokseen. Lippukunnan johtajiston toimintaa auttoi suuresti kaupungin avustuksella hankittu lippukuntien yhteinen järjestöohjaaja, joka toimi laumanjohtajana ja organisaattorina lippukunnissa.

ETEENPÄIN UUSIN VOIMIN 1978–1987

Vuonna 1978 Leiritytöt pääsivät muuttamaan nykyiseen toimitilaansa Saksalan Nuorisotaloon. Muutto pois keskikaupungilta aiheutti monen tytön poisjäännin lippukunnan toiminnasta, mutta jäljelle jäi vielä kaksi vartiota ja sudenpentulauma. Leirityttöjen toimintaa vaivasi jälleen johtajapula, mutta yhteistoiminta muiden lippukuntien kanssa oli valttia. Yhdessä järjestettiin muun muassa laskiaistempauksia, fillarirallia, retkiä Linnanmäelle sekä leirejä. Myös uusi piiri Etelä-Savon Partiolaiset järjesti ensimmäiset piirileirinsä ja myös keskusjärjestön ensimmäisillä Finnjamboree-leireillä Karelia-79 ja Miilu-85 oli leirityttöedustus.

Piirin kisatoiminta oli alkanut kerätä yhä useampia partiolaisia Etelä-Savosta. Leiritytötkin osallistuivat kilpailuihin aktiivisesti päästen välillä palkintosijoillekin. Vuonna 1986 kilpailutoiminnassa oltiin järjestäjinä, sillä piirin kevätkisat pidettiin Kalevankankaan maastossa, mukana oli 48 joukkuetta.

70-vuotisjuhlavuotena leiritytöt leireilivät innokkaasti. Varsinaista 70-vuotisjuhlaa ei vietetty, vaan järjestettiin entisille leiritytöille muistelotilaisuus ja kahvikekkerit Elomaan talossa Pirttiniemenkadulla.

LEIRIEN JA KISOJEN KULTA-AIKAA 1988–1997

70-vuotta täyttäneen lippukunnan tyypilliseen vuoteen kuuluivat koloiltojen lisäksi leirit Susiniemessä, piirin partiotaitokilpailut, erilaiset tempaukset, retki Linnanmäelle naapurilippukuntien kanssa sekä varainkeruuna adventtikalentereiden myyntiä ja pienten puisten tonttujen myyntiä Naistenmessuilla. Piirileireille sekä Finnjamboree Tervas-90 ja Loisto-96 -leirille oli paljon lähtijöitä. Jopa kansainväliselle World Jamboreelle Hollantiin (1995) lähti 4 leirityttöä. Lippukunnan jäsenmääräksi oli vakiintunut noin 40, joista suurin osa sudenpentuja, mutta kaksi vartiotakin sinnitteli viikoittaisia kokouksiaan ja osallistui piirin kilpailutoimintaan.

Vuonna 1992 keskityttiin lippukunnassa muistelemaan lippukunnan 75-vuotista taivalta. Tammikuun pakkasleirillä Susiniemen leirikeskus oli täpötäynnä leirityttöjä, kesällä puolestaan juhlaleirille lähdettiin Kuusamoon saakka Ruva-ahon leirikeskukseen 23 leiritytön voimin. Itse pääjuhla järjestettiin vanhalla Sotilaskodilla ja siellä otettiin käyttöön leirityttöjen aivan oma, uusi huivi. Aiemmin käytössä olleen sinisen huivin korvasi Salla Kokon suunnittelema kaunis huivi Leirityttöjen tunnusväreissä. Punaruskeaa huivikangasta reunustaa ilmanvalkoisen ja metsänvihreä nauha.

Leiritytöt pärjäsivät piirin kevätkisoissa niin hyvin, että useina vuosina Leirityttövartio eteni aina SM-kisoihin saakka. Vuonna 1993 Plägä-kisoissa vartio Töyhtiäiset voitti oranssin sarjan suomenmestaruuden sijoituttuaan edeltävinäkin vuosina pistesijoille.

Mikkeliläiset lippukunnat ovat aina tehneet yhteistyötä, mutta vuonna 1994 yhteistyötahoksi perustettiin MiSPa eli Mikkelin Seudun Partiolaiset ry. Nyt yhteiset kesäleirit, sudenpentuleirit ja -päivät, riihitykset, laskiaismäet, itsenäisyyspäivän lupauksenantotilaisuudet kirkossa, koulutusviikonloput sekä bussikuljetukset isommille leireille ja kilpailuihin järjestettiin pääosin MiSPa:n nimissä. Ikiomia leirityttöjen viikonloppuleirejä järjestettiin kuitenkin Susiniemessä joka syksy ja ryhmät retkeilivät muun muassa Säynätissä.

KITUMISTA JA KUKOISTUSTA PIENESSSÄ LIPPUKUNNASSA 1998–2007

90-luvun loppupuolella moni aktiivisista nuorista johtajista vetäytyi toiminnasta abivuoden tai opiskelujen alkaessa. Siitä huolimatta 26-jäseniseksi kutistunut lippukunta pystyi järjestämään sudenpentukisat Kalevankankaalla toukokuussa 1998. Ilman uusia johtajia ei uusia ryhmiä voitu kuitenkaan perustaa ja viikkotoiminta jäi harvojen harteille.

Lisähaastetta toimintaan toi yllättävä ilkivalta, tulipalo Saksalan nuorisotalolla 16.10.1999. Tuli tuhosi Savon Sissien huoneen täysin, samoin käytävän ja oli juuri pääsemässä Leirityttöjen huoneeseen, kun palokunta ehti paikalle. Lippukunnan aineelliset vahingot rajoittuivat muutamiin palaneisiin huiveihin, muodottomaksi vääntyneisiin muoviastioihin sekä savustuneisiin, nokeentuneisiin askartelutavaroihin, jotka jouduttiin heittämään pois. Vintillä varastoidut teltat ja muut leiritavarat kuitenkin kastuivat ja nokeentuivat ja aiheuttivat jättimäisen pesu-urakan.

Tulipalosta seurasi hyvääkin; Mikkelin kaupunki korjautti Saksalan nuorisotalon. Lippukunta pääsi käynnistämään syyskauden 2000 siististi uusituissa tiloissa, jossa oli nyt kolon lisäksi myös suurempi sali ja keittiö käytettävissä. Tämä kaikki helpotti koloiltojen pyörittämistä.

Pientä lippukuntaa iski vielä toinenkin kriisi, lippukunnanjohtajan menehtyminen 2003 ja johtajia etsittiin ja kaivattiin toden teolla. Samaan aikaan onneksi uusi sukupolvi kasvoi nuoriksi johtajiksi ja vähitellen toiminta alkoi pyöriä kevyemmin.

Leiritytöissä pyrittiin lisäämään leiri- ja retkitoimintaa ja jäsenmäärä nousi pian takaisin 40 kieppeille. Retkitoimintaan panostaminen näkyi esimerkiksi siinä, että ensimmäistä kertaa lippukunnasta lähti rohkeasti vartioita kisaamaan jopa haastaviin talvi-PT-kisoihin ja vuonna 2006 oltiinkin itse järjestämässä Suomen Partiolaisten talvimestaruuskilpailu Trombia Mikkelissä. Myös vaelluksien asemaa pyrittiin vahvistamaan lippukunnan toimintakulttuurissa; vuonna 2005 opeteltiin ensin vaeltamista Repovedellä pienempien kanssa ja loppukesästä isommat osallistuivatkin jo piirin Hetta–Pallas vaellukselle.

Vuonna 2007 juhlittiin sekä 100-vuotiasta partioliikettä että 90-vuotiasta lippukuntaa monin tapahtumin. Leiritytöillä oli pitkästä aikaa juhlavuoden kunniaksi aivan oma pitkä kesäleiri. Varsinainen juhla toteutettiin entisten leirityttöjen kanssa risteillen Ekin Partion Lola-laivalla Hietaniemeen nuotiopiiriin ja takaisin.

Kaikki tämä toiminta ja aktiivisuus huomattiin partiopiirissäkin. Etelä-Savon Partiolaiset valitsivat Mikkelin Leiritytöt vuoden lippukunnaksi sekä vuonna 2004 että 2007!

YSIKYMPPISESTÄ SATAVUOTIAAKSI, LEIRITYTÖT YHÄ LIEKEISSÄ 2008–2017

Yhdeksänkymppisen lippukunnan toiminnassa oli paljon vanhaa, tuttua ja jatkuvaa. Lippukunnan säilyminen läpi vaikeista vuosista perustui vahvaan 90-vuotiseen toimintakulttuuriin ja lippukunnan omanarvontuntoon, tätä perinnettä ei vaan voinut päästää kuolemaan. Kesäleireillä pystytettiin yhä samoja Niger-telttoja kuin aikanaan Himalanpohjan kesäleireillä, narut käärittiin sillä leirityttöjen omalla tavalla, josta ulkopuoliset aina saivat aikaan umpisolmun ja tytöt opettelivat kirveen käyttöä yhteistyöllä ja ihan itse. Piirin ja Suomen Partiolaisten partiotaitokilpailuihin ja leireille osallistuttiin, johtajakoulutuksia käytiin, SPR:n ensiapukursseja suoritettiin ja myös kansainvälisiä leirimahdollisuuksia kerättiin. Omia leirejä järjestettiin Susiniemen uudella leirimajalla ja Linkkilässä, retkiä esimerkiksi Neitvuorella, Mikkelipuistossa, Hietaniemessä, metsäkoulun laavulla…

Uudemmat perinteet; itsenäisyyspäivän lupauksenantotilaisuus, lippukuntaleirin rastirata, MiSPa:n sudenpentuleirit ja -päivät, partiosählyturnaus Ristiinassa, perheretket, huivinompelutalkoot, Citymarketin lahjapaketoinnit ja johtajarentoutukset toistuivat useimpien vuosien toiminnassa.

Vuoden 2010 pääponnistuksena oli piirin läntisen alueen sudenpentu- ja seikkailijakilpailun järjestäminen sekä VI Finjamboree Kilke. Vuonna 2011 talvileirillä Ekin Partion kanssa yhdistyivät lumi ja hevoset, tarpojat osallistuivat Karjalan partiolaisten ystävyyshankkeeseen huhtikuussa Kiteellä ja heinäkuussa Karjalassa. Kesäkuussa toteutettiin Leirityttöjen aivan oma viikon vaellus Saariselälle. Heinä-elokuussa kaksi leirityttöä matkasivat työläisinä Ruotsin maailmanjamboreelle ja sen jälkeen vieraili 10-henkinen brittiläispartioryhmä Mikkelissä Leirityttöjen vieraina. Marraskuussa osallistui tarpojia ensimmäistä kertaa pääkaupunkiseudun Hiipivä Haamu kaupunkituntemus- ja salapoliisikilpailuun Helsingissä.

Vuonna 2012 oli ohjelmassa muun muassa piirileiri Suunta-12 Puumalassa sekä lippukunnan 95-vuotisjuhla jäsenistölle. Saksalassa päästiin vaihtamaan isompaan huoneeseen ja lisäksi perittiin toiminnasta hiipuneen Mikkelin Muurahaisten lähes koko leirivälineistö.

Edellisten vuosien kansainvälisen partiokärpäsen puraisemana samoajat valmistelivat, keräsivät rahaa ja toteuttivat partiomatkan aivan itse 3.-9.6.2013 Sveitsin Kanderstegissa sijaitsevaan partiotaloon. Sveitsin matkankaan jälkeen ei Citymarketin joululahjapaketoinnin eikä adventtikalentereiden myynnin määrä vähentynyt; seuraava varainkeruun tähtäin oli isommilla WINGS 2014 partioleiri Englannissa, minne lähti 4 leirityttöä.

Vuonna 2016 ennätysmäiset 450 sudenpentua ja seikkailijaa vaativat jälleen kaikki leiritytöt kumminkaimoineen rasteille töihin, kun Leiritytöt järjesti Urpolassa piirin läntisen alueen ”Kipinän hetki” sudenpentu- ja seikkailijakilpailut. Myös VII Finnjamboree Roihu ja tuttuun tapaan syys-talven lippukuntaleiri Susiniemen uudella leirimajalla kuuluivat vuoden projekteihin. Uutena varainkeruumuotona toteutettiin joulukuusien myyntiä torilla.

Mikkelin Leirityttöjen 100-vuotisjuhlavuosi alkoi partiomuistomerkillä Rantakylässä. Juhlavuoteen kuuluu myös 22.4.2017 pidettävä pääjuhla Kyyhkylässä, erityistä tiedotusta sosiaalisessa mediassa, kaupunkiseikkailu, vaellus Lemmenjoella, päätösjuhla sekä 100-vuotishistoriikki, jonka voi hankkia lippukunnasta. Lisää tietoa Leirityttöjen vaiheista saat myös Elinkeinoelämän Keslusarkisto ELKA:ssa sijaitsevasta Leirityttöjen arkistosta. Mikkelin Leiritytöt ry:n lippukunnanjohtajat kautta aikojen


Lippukunnanjohtajat kautta aikojen

  • 1917-1921 Tyyni Värilä
  • 1921-1923 Martta Valve
  • 1924-1927 Sylvi Paarma
  • 1927-1929 Helmi Vaarama
  • 1930-1934 Hilkka Riipinen
  • 1935 Hildur Manninen
  • 1936 Salme Kääriäinen
  • 1937-1939 Anna-Liisa Jatkola
  • 1945-1951 Siiri-Katri Saikkola
  • 1952 Liisa Sihvola
  • 1953 Toini Hartonen
  • 1954 Liisa Sihvola
  • 1954-1964 Anja Puputti
  • 1965-1967 Mirjami Vapaavuori
  • 1967-1969 Airi Toivonen
  • 1970 Kristiina Manninen
  • 1971-1972 Rauni Marttinen
  • 1973-1975 Anja Puputti
  • 1976 Anna-Liisa Pitkänen
  • 1977-1979 Auli Plosila
  • 1980-1987 Tarja Lappalainen
  • 1988-2003 Ulla-Maija Remonen
  • 2003-2004 Iina Remonen
  • 2005-2007 Riikka Laaksonen
  • 2008-2009 Paula Vehko
  • 2010-2012 Veera Laitinen
  • 2012-2015 Heidi Mäkinen
  • 2016- Hanna Pitkänen


Lähde: Mikkelin Leiritytöt 100 vuotta -historiikki, toimittanut Paula Vehko

{{{kuvankoko}}}
Tämä lippukuntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa PartioWikiä laajentamalla artikkelia.

Järvi-Suomen Partiolaiset

Jsp.jpg

Ansiomerkit | Piirileirit

Alueet

Alli | Haapana | Hanhi | Joutsen | Kaakkuri | Koskelo | Koskikara | Kuikka | Lokki | Merimetso | Nokikana | RäyskäUivelo | Sorsa | Telkkä | Tiira | Uikku

Aluejärjestöt

Joensuun Partiolaiset | Jyväskylän Partiolaiset | Mikkelin Seudun Partiolaiset | Kalakukkopartio

Lippukunnat

Alapitkän Metsämyyrät | Anttolan Viiriäiset | Ekin Partio | Enonkosken Samoilijat | Halssilan Haukat | Harjun Partiotytöt | Hirvi-Partio | Huhtapartio | Hyryn Korpisudet | Iisalmen Korvenkävijät | Iljalan Eränkävijät | Joensuun Eräsissit ja Karjalan Tytöt | Joensuun Haka-Versot | Joensuun Metsänkävijät | Jokisuun Kipparit | Joroisten Erätoverit | Joutsan Jousipartio | Juankosken Korpikulkurit | Juuan Kiitäjät | Juvan Partioveikot | Jyväskylän Metsänkävijät | Jyväskylän Suuntaveljet | Jyväskylän Versot | Järvisissit | Kaavin Kiehiset | Kainuun Katajat | Kainuun Revontulet | Kaiskun Kävijät | Kajaanin Eränkävijät | Kajaanin Korvenpojat | Kallan Kontiot | Kallan Tytöt | Karjalan Eräversot | Karjalan Korvenkävijät | Karjalan Näreennakertajat | Karstulan Korpi-Karstut | Karttulan Kannonkiertäjät | Katajaiset ja Tomerat | Keiteleen Saukot | Keljon Kävijät | Kerman Kiertäjät | Kesälahden Siniveikot | Kiihtelyksen Nuotiosissit | Kinahmin Kiipijät | Kinnulan Korpisudet | Kiteen Karhu-Pojat | Kiteen Rajasamoojat | Kiuru-Partio | Korpilahden Korvensamoojat | Kortepartio | Koskenpään Koskikarat | Kuhmon Siniset | Kuilun Kulkijat | Kuokkalan Vetehiset | Kuopion Eräversot | Kuopion Kurjenmiekat | Kuopion Metsäpojat | Kuopion Opiskelijapartiolaiset | Kuuhankaset | Kuuvalon Vaeltajat | Kyypartio | Lapinlahden Siniveikot | Lepikon Tarpojat | Lievestuoreen Partiopojat | Lievestuoreen Tuulentytöt | Linkki-Partio Lipa | Linnavuoren Tähyilijät | Liperin Kokkoveikot | Länsirannan Partiolaiset | Metsän Siskot | Mikkelin Leiritytöt | Mikkelin Muurahaiset | Mikkelin Toimenpojat | Muuratpartio | Mäkipartio | Mäntyharjun Partiolaiset | Noljakan Niemenkiertäjät | Norppa-Versot | Nurmeksen Partiolaiset | Otavan Otsot | Outokummun Kipinät ja Kummun Eräveikot | Palokan Partiolaiset | Partiosiskot | Partio-Unnukka | Pertun Tähkäpartio | Petosen Polunetsijät | Pieksämäen Metsäsissit | Pielisen Partiolaiset | Pielisensuun Samoojat | Pihkapartio | Pihtiputaan Partiolaiset | Pogostan Pojat | Polvijärven Päreenpolttajat | Puijon Pakertajat | Puijon Pojat | Puula-Partio | Pyhäselän Eräsotkat | Rantakylän Rämpijät | Rantasalmen Ruutanat | Rautalammin Rautiaiset | Rautavaaran Korvenkulkijat | Reippaat Pojat | Riistaveden Vaarunvartijat | Saarijärven Saloveikot | Saariston Nuotta | Saukon Samoojat | Savon Saukot | Savon Sissit | Savonlinnan Mehtä-Versot | Soisalon Samoilijat | Sokkalan Sissit | Sonkapartio | Suonenjoen Sirkut ja Sotkat | Suopartio | Sutelan Hukat | Säynätsalon Päijännepartio | Talaspartio | Tervon Tervaspartio | Tikkakosken Partiolaiset | Tikkamäen Tikkatytöt | Tohmajärven Metsänsamoilijat | Toivakan Lepinkäiset | Tuluspartio | Turjankävijät | Tuusniemen Tuohiset | Vaajan Valppaat | Vaalan Metsänkävijät | Vaaran Veljet ja Siskot | Vaarojen Siskot ja Veikot | Vaarojen Vaeltajat | Vehmerin Vaeltajat | Vesannon Partiolaiset | Vihtavuoren Visaiset | Viitasaaren Partiolaiset | Vuokatin Vaeltajat | Värtsin Takojat | Ylämyllyn Samoojat | Yöveden Waeltajat | Äänekosken Metsäveikot | Äänekosken Versot | Äänetytöt

Muut partioyhdistykset

Jyväskylän Opiskelevat Partiolaiset